Aamu aloitettiin reippaasti koulutehtävillä, sillä tarkoituksena oli lähteä katsomaan markkinoita Soi Buakaowille. Kävelimme hotellilta hyvässä helteessä ainakin puoli tuntia, jollei enemmänkin (ei huomattu katsoa kelloa), mutta saavuttuamme kohteeseen, emme löytäneet markkinoita. Ehkä olisi pitänyt kävellä katua vielä pitemmälle, mutta luovutimme ja poikkesimme sivukadulle, jota myöten löysimme Miken ostoskeskukselle. Palkitsimme lapset ja itsemme komeilla jäätelöannoksilla!


Shoppailimme myös yhdet räpylät Eero-Pekalle. Kaksoset jäivät vielä ilman, kun ei ollut sopivaa kokoa. Kun olimme löytäneet sopivat räpylät ja yhden uimarenkaan, myyjärouva kirjoitti ostokset kahdelle lomakkeelle, joissa oli kalkkeeripaperit välissä. Sitten hän kiikutti laput ja ostokset käytävän toiselle puolelle kassaneidille, joka löi ostokset kassaan, me seurasimme perässä. Kassaneiti antoi kuitin ja vaihtorahat rouvalle, joka antoi ne vieressään seisovalle Petrille…


Poistuimme Mikeltä ”takaoven” kautta ja siellä piti heti tarttua kameraan, kun oli komeita hedelmäkojuja rivissä. Ystävällinen mies kehotti tulemaan lähemmäs kameran kanssa ja lisäksi hän maistatti meillä useita eksoottisia hedelmiä kojustaan. Tiukka ilmeeni kuvassa johtuu siitä, että hedelmät olivat tosi liukkaita ja pelkäsin koko ajan pudottavani niitä maahan – lapsia ei tarvinnut komentaa maistamaan, he olivat suut auki kuin linnunpojat. Ostimme toki hedelmiä myös mukaan: rambutania, mangoa, lohikäärmehedelmää ja erästä, jonka nimeä emme nyt tiedä.

Iltapäivällä lähdimme altaalle kokeilemaan räpylöitä ja uimarenkaita. Eero-Pekka meni kuin vanha tekijä, mutta Ilonalle ja Samulille pidettiin sukelluskoulua. Ilona olikin innokas ja oppi heti sekä snorklauksen että räpylöinnin taidon, myös ilman kellukkeita!
Ilonalle ja Samulille mieluinen leikki on se, että äiti tekee portin altaan reunaan ja sitten voi sukeltaa äidin käsien alta. Ensin piti kyllä antaa vauhtia, kun sukeltaja ei edennyt mihinkään sukelluspaikaltaan. Nyt molemmat osaavat liukua käsien alitse, Ilona oikein syvältäkin.

Altaalle tuli myös kiinalainen isä n. neljävuotiaan poikansa kanssa. Pojalle pidettiin todellista uimakoulua, sillä hän harjoitteli ensin potkimista altaan reunalla maaten (jalat toki vedessä) useamman sata potkua. Sitten harjoiteltiin potkimista laudan kanssa. Välillä hypittiin vedessä ylös alas, ja pistettiin päätä veden alle. Sen jälkeen isä otti pojan hinaukseensa ja harjoiteltiin yhdessä kroolausta: poika oli mahallaan, isä pyöräytti vasemman käden liikkeen ja käänsi pojan kyljelleen, jolloin poika pyöräytti oikeaa kättään…. Poika kokeili myös itse, mutta ei päässyt paria vetoa pidemmälle. Välillä poika sai uida vähän laudan kanssa itsekseen, mutta kun lähdimme, he olivat siirtyneet harjoittelemaan selkäuintia. Ehkä meidän lapset eivät opi uimaan yhtä hienosti, mutta oli heillä sata kertaa hauskempaa!

Ensimmäisessä kuvassa näkyvät allaseväät ja muissa lasten riemua altaalla. Hyppylauta on valtavan suosittu sekä isompien ja että pienempien keskuudessa.

 Illalla poikkesimme Ossin baariin syömään. Riisit ja merenelävät tekivät kauppansa lapsille. Petri otti samoja eläviä nuudeleiden kanssa ja minä polttelin suutani kanakookoskeitolla. Hyvää oli!