Viimeiset päivämme Pattaylla menivät todella nopsaan - aurinkoa, uimista, hhrrrr, niin kylmässä altaassa, ostoksia ja shoppailua tietenkin. Viimeisin hikisin ponnistus oli laukkujen pakkaaminen kotimatkaa varten... Voitaisiin varmaan osallistua pakkaamisen taitokilpailuihin Petrin kanssa, niin tuli taas väännettyä tavaraa laukusta toiseen.

Kävimme vihdoin viimein ensimmäisen kerran ja valitettavasti vain yhden kerran merenrantaravintolassa kuuntelemassa kuohuja ja katsomassa auringon painumista mailleen. Cabbages and Condoms oli hauska viidakkomainen ravintola isoine puineen, polkuineen ja kaneineen.

Ruoka oli hyvää ja palvelu ystävällistä ja nopeaa - ruokaa ei tarvinnut kauaa odotella. Ruoan jälkeen lapset juoksentelivat ympäri ravintolaa, onneksi eivät pöytien seassa vaan nurmikentillä ja poluilla purkamassa ylimääräistä energiaansa. Aikuiset nauttivat sillä aikaa tummuvasta illasta ja rauhallisesta hetkestä, jonka rikkoi vain naapuripöydän piltti kiukkukohtauksellaan :-)

Lapset kävivät polkupyöräilemässä. Kun tarpeeksi kovaa polki, sai valot syttymään, kastelulaitteet toimimaan ja jopa musiikin soimaan! Tässäpä olisi kotiinkin hyötyliikuntaa ysin sarjoja väijyessa, mitä enemmän polkisi, sitä parempi kuva telkkarista näkyisi.

Ravintolan koristeet olivat taiteiltu, mistäpä muustakaan, kuin kondomeista. Värejä riitti...

Shoppaillessa törmäsimme paikallisruokakaupassamme "edulliseen" juomapulloon... Jäi kuitenkin tällä kertaa hyllyyn...

Niin siis tuo oikeanpuoleinen pullo...

Ehdimme myös joulusaunaan Country Clubille. Tavallinen sekä höyrysauna olivat kovassa käytössä, lämmin ja kylmä allas samoin. Muutoin tuo aurinko, sininen taivas, palmut ja bikinit eivät joulua mieleen tuoneet. Terokin vielä nähtiin, kiitos seurasta!!

 

Voisiko joku kertoa, miten tuo kohta kolme suomennetaan?

Iltapäivällä hotellilla tulikin huoneelle yllätysvieras:

Joulupukki tonttutyttöineen, tuskin tuo muorikaan on, tuli tuomaan tonttulakit ja karkkia lapsivieraille. Tuosta lasten puketumisessa tässä sen verran, että viimeiselle viikolle on vuorossa huonoimmat, kuluneimmat ja pienimmät vaatteet, sillä niitä ei enää viedä pesetettäväksi, vaan jätetään roskiin eli kierrätettäväksi.
Sillä tuo E-P:n paitakaan ei ole sitä kaikista edustuskelpoisinta mallia joulunviettoon... :-(

Jouluaattoillallisen nautimme hotellin "juhlassa". Bufeessa oli thaikkuruokia, kanaa, riisiä yms. "kinkkua" ja kauden hedelmiä. Hotellin henkilökunta lauloi joululauluja ja karaokea. Olisi saanu osallistua, mutta kun ei oikein tuo kieli niin taivu, englanniksikaan.

Eräs hotellivieras piti pienen puheen, kun saatiin tekniikka toimimaan

Joulupuut olivat vähän erilaisia kuin kotona.

 

Joulupukki oli vieraanamme koko illallisen ajan.

Tällä kertaa aikuisetkin saivat pienet herkkupaketit.

Illallinen oli lämminhenkinen, pienellä porukalla vietetty juhla. Hauskuutta toi tekniikan tökkiminen, sillä tervetuliaispuhetta ei meinattu saada pidetyksi millään tavalla, kun jokainen mikki vuorollaan pysyi hiljaa. Vakavahenkistä tönötystä ei ollut lainkaan, vaan karaoke oli hyväntuulista ja iloista laulelua henkilökunnan ja muutaman vieraan voimin.

Illallisen jälkeen huoneessa jatkuivat lahjajuhlat. Pojat kaiversivat dinosauruksen munia ja Ilona luki.

 

Viimeinen päivämme Pattiksella oli vielä vierailun iloa. Pitsinkien perhe tuli viettämään uima-allasaikaa kanssamme. Viimeiset auringonsäteet, uimahypyt,  allasbaaripalvelut ja tappelut kavereiden kanssa kirjataan kokemusten kansioon. Iso pussillinen meille tarpeetonta tavaraa, mm. shampoota, liimaa ja kirjoja, jäi Pitsinkien käyttöön. Olipa vaan hyvä, ettei tarvinnut raahata kotiin, siinäkin säästyi useampi kilo muille tuliaisille. 

Kiitos seurasta, toivottavasti tapaamme vielä myöhemminkin!

Ennen lähtöä vielä Beefeateriin pippuripihville, nam!

Illalla lähtö kentälle. Yksi matkalaukku säilytyksestä ja sitten pudottamaan laukkuja hihnalle... 22 kg, 17 kg, 24 kg, 25 kg.... Kun teillä olisi nyt tuota ylipainoa... Voitteko ottaa käsitavaroihin...  Just...  No annapa se kevyt tänne, niin tasataan. Onneksi ei ollut jonoa takana. Pieni hiki siinä saatiin, että nuo kolme ylimääräistä kiloa (sai siis olla 23 kg) saatiin melkein sijoiteltua siihen vajaapainoiseen laukkuun. Jos olisi menty tsekkaukseen varsinaiselle oman lennon tiskille, ongelmaa ei ehkä olisi ollut, sillä kone oli puolityhjä ja kokonaispaino jäi kuitenkin alle sallitun eikä ollut kyse isoista ylityksistä. 

Matka sujui hyvin, penkkejä oli jälleen käytössä ruhtinaallisesti, niin että minäkin pääsin kolmelle penkille pitkälleni hetkeksi aikaa. On sitä ihan eri tavalla levännyt olo, kuin joutuessa koko matkan istumaan ja heiluttelemaan levottomia jalkojaan. Tänä vuonna lento oli myöhässä 15 minuuttia, mutta se otettiin kiinni ja Amsterdamiin saavuttiin ihan ajoissa. 

Ilman suurempia juoksuja kerkesimme Helsingin koneeseen. Vain 20 min koneen laskeutumisen jälkeen olimme jo aulassa odottamassa vaaria.

Kohti Helsinkiä!

Kotona!

 

Puuhaa riittää vielä muutamaksi päiväksi... 

Hyvää Uutta Vuotta kaikille seurassamme matkanneille!

Joulua!!

Ei ole nyt oikein onni myötä myöskään teknisten vehkeiden kanssa. Kamera tosiaan pelaa joskus ehkä mahdollisesti, puhelimet rikki, kelloa korjautettu ja nyt mäkin "hiirilevy" ei toimi... Ei saa liitettyä kuvia, aktivoitua tekstiä tms. hiiritoimintaa... Onkohan muurahaiset laittaneet sisälmykset uuteen uskoon???

Eli kuvakavalkadin sijaan joudutte tyytymään tekstiin ja viitteisiin siitä, mitä ajattelimme teille näyttää... Kun kone saadaan joskus (kotona huollon kautta?) pelaamaan, niin liitän silloin tähän kuvat tuleville lukijoille.

Vietimme Koh Samuilla parisen viikkoa. Myrsky Filippiineillä vaikutti myös Samuin aaltoihin. Useana päivänä oli niin korkea aallokko, että merelle ei ollut mitään asiaa, joten sukellukset jäivät tosi vähäisiksi. Kävin kerran jopa Phanganin saaren toisessa päässä, mutta tuuli oli liian kovaa ja käännyimme takaisin. Pääsimme kuitenkin pinnan allekin, mutta näkymät eivät ollee kovin kummoiset, täynnänsä pientä hitunaa. Miten meillä käy näin koko ajan?

Tähän tulisi kuva 253...

Kävimme lasten kanssa iltamarkkinoilla ja kun tuli viesti, että seuraavan päivän sukellukselle ei pääse, vierailimme heti Petrin kanssa kuvan 383 putiikissa.

Rannassa oli valtavat aallot, ei ollut lainkaan uintimahdollisuuksia, mutta aaltohyppelyt jatkuivat edelleen.

Vietimme kuitenkin aikaa altaalla ja muutama muukin aktiviteetti tuli kokeiltua. Kävimme Sirkiän perheen kanssa kokeilemassa keilailua! Lapsille ja vanhemmille omat radat ja kumpaankin rataan reunat paikalleen - pysyi pallo ainakin radalla. Hauskaa oli! Lapsista oli tosi hienoa, kun kenkien nauhat loistivat pimeässä. Pallo oli aikas painava je sehän meni juuri sinne, minne ei pitänyt. Olen ihan varma, että meidän rata kallisti vasemmalle :-)
Menimme vielä toisenkin kerran kokeilemaan omalla porukalla, kun sadetta pukkasi päivän verran.

Ja jotta sormeni eivät ihan päässeet jäykistymään, niin kävin kokeilemassa paikallisen keittokoulun oppeja. Kanssani kaiversi itävaltalainen leipurimies. Minun aikaansaannokseni on edessä, hänen vasemmalla ja open oikealla. Hyvältä näyttää, vai mitä! Lahjoitin loppujen lopuksi melonin respan neideille, sillä meillä lapsilla alkaa olla meloni-innostus jo lopussa - selvä kauden hedelmä, sitä on joka paikassa tyrkyllä ihan jo kyllästymisen asti.

Ihailkaa kuvaa 360!

Mieleni on tehnyt jo vähän aikaa ihan tavallisia pähkinöitä tai manteleita. Mutta ei, ei tavallista löydy mistään. On suolattuja, sokeroituja, savustettuja, maidonmakuisia, kahvinmakuisia, päällystetty suklaalla, chilillä, wasabilla ja vaikka millä, mutta ihan natural ei ole tarjolla... Huooh... 

Kuva 364

Kävimme myös Sirkiän perheen kanssa syömässä pizzaa. Mukana oli myös sukellusope Katri. Ravintolan omistaja kantoi pizzaa pöytään, minkä kerkesi ja kyllä me syötiinkin, yhteensä 10 isoa pyörylää katosi nälkäisiin vatsoihin. Eero-Pekkakin yksinään söi yhden kokonaisen ja yhden palan!
Vähän vielä oli tuntui siltä, etä yhdelle palalle olis ollut tilaa, mutta pizzat olivat loppu! Ravintoloitsija tiesi, että me olemme tulossa, mutta sinä iltana siellä oli myös yllättävän paljon muuta porukkaa, eikä ravintolassa oltu varauduttu niin suureen pizzasuosioon. No saimme sen pienen tyhjän kolon täytettyä jäätelöllä, ja sitten vaan oman vatsan viereen nukkumaan.

Toisen kerran kävimme yhdessä syömässä paikallisravintolassa. Ruoka oli hyvää ja lapset tykkäsivät kovasti kanapihveistään ja ranskiksista... Ja tom khaa kai oli jälleen herkullista!

Seurue kuvassa 308.

Ennen ruokailua kävimme katsomassa maisemia vuorenrinteellä. Ajoimme pitkän matkan kiemuraista tietä ylös ja lapset huusivat ja melusivat lavalla. Heillä oli omat leikkinsa siellä menossa ja kovasti ajoivat mukana. Kiekuratie oli kuulemma Samuin reissun paras juttu!

Maisema kuvassa 303

Pääsimme (jälleen) perhe Sirkiän kanssa poikien koulun päättäjäisiin. Todistuksia ei tässä juhlassa jaettu, mutta jos Suomessakin järjestettäisiin samaan tapaan koulujuhlat, niin porukkaa olisi kuin pipoa. Oppilailla oli tietysti ohjelmaa, laulu- ja tanssiesityksiä oli paljon. Niitä katseltiin kaikkien muiden aktiviteettien lomassa.

Pallonheitossa, poronsarvien laitossa ja renkaanheitossa kaikki ylsivät palkinnoille.  Joulupukille pääsi kertomaan toiveensa. Myyjäisissä oli lasten töitä (vanhemmat tietysti ostivat jälkikasvunsa askartelut). Arpojakin tietysti kaupiteltiin.

Huomaa arpavoitto kuvassa 343.


Ruoaksi tarjolla oli hodareita joko vähemmän tai enemmän mausteisella makkaralla ja tykötarpeilla. Ja juotavaksi sitten vettä, limskaa, olutta tai viiniä. Jos kaffehammasta kolotti, niin kyytipojaksi sai myös naukun. Koska osa kaikkien aktiviteettien ja eri buffettien tuotosta meni Kambotsalaisen orpokodin tukemiseen, niin pitihän sitä muutama viinilasillinen juoda, syödä, ostaa arpoja ja osallistua pikkukilpailuihin. Niitä esityksiä siis unohtamatta!

Kuvassa 337 kahvilavarustus.

Hauskaa joulua kaikille kuvan 399 kera!

Kiitos taas kommenteista!

Tänään on pidetty kuvasulkeisia, joten uusia kuvia on roppakaupalla linkeissä lisää. Viimeiset kuvat Bangkokistakin saatiin vasta nyt siivottua, joten mm. kiinalainen kaupunginosa esittäytyy nyt.

Mutta me siis lensimme uudestaan Koh Samuille. 

Lähtö Bangkokin illasta

Majapaikkamme katsoimme jo etukäteen viime reissulla ja oleilemme nyt Lamai beachilla Seabreeze -hotellissa. Hotellista on lyhyt kävelymatka rantaan ja ruokapaikkoihin. Uima-allas löytyy ja nettikin kuuluu hintaan ja pelaakin mukavasti. Voimme suositella.

Lentolisko?

Tutustuimme täälläkin paikalliseen akvaarioon. Yllättävän paljon oli altaita ja lapset jaksoivat jälleen katsella niitä kiinnostuneena. Monta kalaa tunnistettiin myös pinnan alla nähtynä, hyvä meitä!

Lipun hintaa kuului myös merileijona show. Sellaista ei ole vielä muualla nähtykään. Hauskoja otuksia ja taitaviakin olivat. Erilaiset kuljetukset sujuivat kuononpäällä ja hyppyjä suoritettiin korkealle ja pitkälle.

Toinen lipun hintaan kuuluva show oli tiikeri/lintuesitys.

Tiikerit kiipeilivät telineille ja naruille, hyppivät tulivanteiden läpi ja "halailivat" hoitajaansa.

Söpö pikkukissa?

Lintuesityksessä papukaijat tekivät temppujaan ja haukat syöksähtelivät ottamaan leluja vapaaehtoisten käsistä.

 

Saukoilla riitti vauhtia ja vaarallisia tilanteita, kun ne autoilivat ja uivat sekä järjestelivät pulloja. Lopuksi sai vielä tietysti ottaa valokuvia suosikkieläimensa kera.

 

Suuri syy Samuille tulemiseen oli se, että pääsisimme jälleen pinnan alle. Meidän tuurillamme vaahtopäitä on riittänyt ja näkyvyydet ovat olleet huonoja ja vielä huonompia.... Mutta kokemusta siitä kertyy kuitenkin ja ei ole vielä kyllästytty etsimään sitä kristallinkirkasta vettä. Tuulta on siis riittänyt, muutama reissu on peruttukin korkean aallokon vuoksi. 

Sukellusta tropiikissa

 

Minäkin kävin huvipuistoristeilyllä eilen muutaman tunnin ajan :-) 

Pahoinvointitabletit rules, matka oli hauska isossa aallokossa (paitsi sillä yhdellä poloisella...). Palaamaan vaan jouduttiin, kun Koh Phanganin jälkeen aallot olivat liian suuria.

Kuvia löytyy Samui-kansiosta, eivät ole nyt erikseen ainakaan vielä. Samean veden lisäksi hieno kamerani ei ole lainkaan yhteistyöhaluinen, valotukset mitä sattuu, zoomi eikä salama toimi, ohjelmatkin jumittaa yms. yms. mukavaa. Ottanut selvästi nokkiinsa tropiikista, sillä kylmässä ja kuivassa esim. Chiang Maissa ei ongelmia ollut.

 

Petrille joulupukki toi jo etukäteen keltaisen paketin. Vesitiiviin säkin sisältä paljastui pikkukamera sukelluskoteloineen. Jos se vaikka pelastaisi tilannetta.

 

Stefu otti seuraavat otokset Petrin kameralla:

 

Aalloissa on ollut se hyvä puoli, että rantaelämää on vietetty ilman suurempia kitinöitä ja riitelyitä. Hauskaa on riittänyt omalla porukalla ja välillä on Eero-Pekka liittynyt paikallistenkin lasten seuraan. 

Vaahtokylpy

Kohta merenneito kastuu!

 

Vaikka olemmekin jättäneet Chiang Main jo taaksemme, tulee vielä tuokiokuvia sieltä.

Lähdimme vihdoin viimein käymään myös vanhassa kaupungissa – tällä kertaa emme sortuneet muihin retkiin matkan varrella. Kadut olivat kapeita ja temppeleitä oli paljon.

Eräässä temppelissä oli käynnissä hartaus ja temppeli oli täynnä munkkeja.

Huomaa Rekku seuroissa

Hartauden päätyttyä munkit lähtivät hyvässä järjestyksessä ulos ja silloin huomasimme, että he kaikki olivat nuoria poikia. Tilaisuudessa oli läsnä myös heidän perheitään.

Kävimme katsomassa tosi vanhoja temppelin jäännöksiä  kuudensadan vuoden takaa, Wat  Chedi Luang. Nyt ei tietenkään päässyt sisään vaan piti ihailla vaan ulkopuolelta. 

Wat Chedi Luang 1        Wat Chedi Luang 2

Poikkesimme myös muutamassa viereisessä temppelissä lasten pyynnöstä. Erityisen kiinnostava oli temppeli, jossa istui munkki. Se paljastui vahanukeksi, joka oli tehty viime vuonna kuolleen munkin näköiseksi. Nukke oli hyvin elävännäköinen, odotin koko ajan, että se räpyttää silmiään. Nuken edessä oli pieniä lasipurkkeja, joiden sisällä oli munkin kynnenpaloja, hiuksia ja hampaita.

Seinillä oli paljon kuvia kristalleista. Kun munkki on tarpeeksi valaistunut, hänen luunsa muuttuvat kuoleman jälkeen kristalleiksi. Myös nyt kuolleen munkin luiden odotetaan muuttuvan, kertoi eräs ystävällinen nainen meille temppelissä.

 

Munkin hautajaissa otettu kuva. Kuvatessa tullut tuo läiskä.Liittyi jotenkin sieluun?

Kävellessämme näimme myös pienen mielenkiintoisen museon, jossa oli esillä hyönteisiä: Insect Museum. Lapset tahtoivat ehdottomasti mennä sinne. Kolmessa kerroksessa oli esillä paljon perhosia, koppakuoriaisia, hyttysiä ynnä muita selkärangattomia.

Lisäksi vitriineissä oli dinosauruksen munia, hienoja kiviä sekä erilaisia puumuodostelmia.

Museon omistaja oli vanha herra Manop Rattanarithikul, joka oli tutkinut hyttysiä ja malariaa vaimonsa kanssa vuosikymmenten ajan. Hän oli jo 79-vuotias, mutta hyvin nuorekas ja hyvinvoipainen ja erittäin ilahtunut vierailustamme.

Saimme vierailumme päätteeksi häneltä postikortit, joissa oli hänen nimmarinsa päiväyksen kera. Rouvat saivat vielä kangaskassit, joissa oli viehko hyttynen painettuna kylkeen.

Samulin ja Eero-Pekan mielestä museon parasta antia olivat taistelevat koppakuoriaiset ja Ilonan mielestä perhoset.

 Chiang Main nähtävyyksiin kuuluivat myös iltamarkkinat, joilla ehdimme tietysti käydä muutaman kerran.... Kaikenlaista myytävää oli, erilaistakin kuin etelän toreilla. Minäkin sain kaipaamani laukun, Poo Riverin vastaanotossa viime syksynä kertoi sellaisen hankkineensa Chiang Maista. Näimme käsityöläisiä naputtelemassa metallituotteita, ompelemassa koristeita laukkuihin, tekemässä narusta erilaisia eläimiä (meillekin löytyi "poroja"), kirjomassa paitojen etumuksia... Yksi matkalaukullinen saatiin täyteen ja se pitikin lopulta jättää lentokentän säilytykseen odottamaan kotiinlähtöä :-)

Meidän piti tulla pois yöjunalla Bangkokiin, mutta olimme myöhässä lippujen hankinnassa - juna oli jo täynnä. No joo, olishan me saatu kolmenteen luokkaan istumapaikkaliput puupenkeille 85 batilla eli noin kahdella eurolla, mutta ei kuitenkaan innostuttu siitä... Eli lentämiseksi meni jälleen!

Bangkokiin saavuttiin autinkoiseen säähän. Taksilla suhautettiin Prince Palace -hotelliimme. Se olikin hulppea paikka. Upeat puitteet! Ja alakerroksissa ostoskeskus ja 1000 kauppaa!

Joulunodotusta

Siinä se sitten olikin.... Ympäristössä ei ollut yhtään mitään. Paitsi vaatteiden tukkukauppaa, ananaksia sekä vesimeloneja, vesimeloneja sekä ananaksia ja mangoja ja ananaksia sekä vesimeloneja...

Kukahan ne kaikki syö??

 Huoneistomme 23. kerroksessa oli tilava, kolme makuuhuonetta sekä olohuone. Kaksi kylpyhuonetta ammeineen olivat kovassa käytössä iltaisin, kun hylkeet suorittivat sukelluskoulujaan. Hotellilla oli kaksi uima-allasta, toinen meidän tornissamme ja toinen päätornissa. Muitakin palveluja mm. hierontoja löytyi. Hinnat olivat kyllä pilvissä, thaihieronta maksoi 700 batia (vrt. Pattaya 100 - 200 batia tunti), olut 130 batia pullolta, nettiyhteys 300 batia tunnilta tai 600 batia vuorokaudelta.

Kun kaupat menivät kiinni noin klo 17, paikka hiljeni täysin. Ympäristössä olleet "ravintoloitsijat" laittoivat myös keittiönsä kiinni ja ruokatarjonta jäi kahden 7/11 varaan. Jos ei halunnut syödä hotellin kiinalaisessa tai japanilaisessa ravintolassa, niin piti lähteä kylille. Takseja löytyi kyllä kiitettävästi. 

Kävimme näyttämässä mummille Chatuchakin viikonloppumarkkinoiden vilinää. Menimme tuk-tukilla skytrainin asemalle. Tavan mukaan kuljettaja olisi halunnut näyttää meille ostospaikkoja bensakuponkien toivossa. Emme millään halunneet mennä mihinkään. Kuski oli niin bensan tarpeessa, että ehdotti matkan hinnaksi vain 10 batia, jos menemme ihailemaan koruja. No niin sitten teimme, katselimme kauniita koruja 15 minuuttia, kuski sai viisi litraa bensaa ja me halvan matkan.

Tavaramäärät vyöryivät jälleen markkinoilla putiikeista, mutta emme siltikään löytäneet mummille sopivia huiveja. Ostanpa ne sitten myöhemmin! 

 

Uutena kohteena meillekin oli Lumphinin puisto. Se on valtavan suuri keidas kaupungin keskellä. Lapsilla oli hauskaa leikkipuistossa. Bongasimme useita varaaneja ("krokotiilejä"), kilpikonnia, isoja kaloja, puluja ja muita kaupunkilintuja. Kävelimme yhden ison lammen ympäri. Olisi pitänyt ottaa eväät, alustat ja kirjat mukaan... 

 

Illalla katselimme kuninkaan syntymäpäiväjuhlia televisiosta. Kuningas täytti jo 84 vuotta ja häntä juhlittiin ympäri maata. Chiang Maissa näimme juhlaparaatin kuninkaan kunniaksi. 

Televisiossa näytettiin arvovieraiden "jumalanpalvelusta". Munkkien rukouksien vain jatkuessa ja jatkuessa myös vieraiden suut alkoivat supisemaan... Näimme myös lahjojen antamista. Kuninkaan kuvan eteen saapui muutama vieras. Heillä oli mukanaan tai heille annettiin käteen "kannellinen kulho", toiselle hopeinen ja toiselle kultainen. He asettivat nämä kuvan eteen oikeille paikoilleen. Sitten he osoittivat kunnioitusta ja lähtivät. Kupit korjattiin kiireesti pois, jotta seuraavat vieraat voivat toistaa tämän toimenpiteen. Tätä näytettiin useasta eri paikasta. 

Meillä oli näin juhlallinen ateria kuninkaan kunniaksi:

Katselimme ilotulituksia 12. kerroksen uima-allasosastolta

Suomen itsenäisyyspäivä valkeni aurinkoisessa säässä. Lähdimme tutustumaan kiinalaiseen kaupunginosaan. Kuski jätti meidät varmaan johonkin huonoon paikkaa, sillä aikamme käveltyämme olimme aivan pettyneitä koko paikkaan ja yritimme vain saada taksia kiireesti keskustaan, jotta löytäisimme jonkin ruokapaikan. Vasta taksimatkalla näimme sellaista koristelua ja kauppoja, joiden ajattelimme edustavan kiinalaista kaupunginosaa.

Itsenäisyyspäivän juhlaruoaksi nautimme sitten pizzaa! Kaikille maittoi, lapsetkaan eivät valittaneet mitään. Ehdimme vielä kiertää vähän Siam tavaratalossa kerroksia, ennenkuin palasimme hotellille hakemaan tavaroita. Suuntana oli jälleen nimittäin lentokenttä. 

Mummi lähti kohti Helsinkiä ja me suuntasimme Samuille.

Kiitos mummille seurasta! Toivottavasti nautitkin lomasta, vaikka oli kuumaa ja meluisaa. Erilaisia paikkoja tuli nähtyä paljon kolmessa viikossa.