Tervetuloa matkalle aurinkoon!

perjantai 31. joulukuuta 2010

Lähtökyyneleet vuodatettu ja muistiaiset jaettu puolin ja toisin. Respan Tuula tuli vapaapäivänään vielä käymään ja tuomaan minulle lahjan. Thank you very much, I hope to hear you soon, "Tuula"! 
ขอบคุณ
Jos joku osaa suomentaa tuon tekstin, olisin kovin iloinen!

Kirjettäkin jäädään odottelemaan. Janikan halaus oli niin iso, että meikäläinenkin meinasi rutistua sen voimasta. Jos kotiinpaluun olisi voinut välttää äänekkäällä äänenkäytöllä, niin Janika olisi ehdottomasti onnistunut siinä. Halimuksia vielä!!

Taksimatka sujui sukkelaan, mutta sitten tökkäsi. Odotimme koneessa lähtöä lähes 40 minuuttia ja siitähän tiesi, mitä seurasi.
Varsinainen lento sujui mallikkaasti. Koneessa oli niin vähän matkustajia, että lähes kaikilla matkustajilla oli käytössään kaksi tai kolme penkkiä. Mekin valtasimme yhteensä 12... Samuli ja E-P kolmelle, Ilonalle kolme ja minulle samoin...
Meille kyllä vakuuteltiin Amsterdamin kentällä, että ehdimme seuraavaan koneeseen, meitä odotetaan, kun tiedetään, että tulee paljon matkustajia. Bangkokin kone laskeutui siipeen F ja Helsingin kone lähti siivestä B eli meidän tuurilla jouduimme juoksemaan koko lentokentän läpi.
http://www.schiphol.nl/Travellers/AtSchiphol/Maps.htm
Miksi meidän lennot aina lähtee perimmäiseltä portilta??? Petri ehti portille ennen meitä, mutta siellä sanottiin, että kiinni, ei pääse enää. Eikun takaisin ainakin kilometrin verran lippuja vaihtamaan. Ystävällinen virkailija vaihtoi lippumme seuraavaan mahdolliseen koneeseen, joka tarkoitti viiden-kuuden tunnin odotusta... Hyvitystä saimme 50 e jokainen seuraavaan matkaan, puhelinsoittokuponkeja sekä 50 euron edestä ateriakuponkeja.

Eniten hommassa kiukuttaa se, että hikipäässä juoksimme pitkin kenttää nähdäksemme lentsikan siinä portilla. Jos olisi heti sanottu, että ei ehditä, oltaisiin tultu ihan rauhassa vaihtamaan seuraavaan lentoon. Nyt kaikilla oli kauhea hiki ja lapsiparat pinkoivat lentolaukkujaan raahaten meidän perässä.
Ei tarvi valittaa kuusen oksistosta, kun peittää sen kokonaan koristeilla.
Kotiinhakujärjestelyt menivät myös uusiksi: Mika toi auton Tampereelle, vaari hyppäsi rattiin lainattuaan kulkupelin Mikalle kotimatkaa varten. Vaarin kyydillä Hämeenkyröön ja sitten vaari omalla autolla kotiin. Kiitos molemmille kuljetuksesta!!!

Kotikin seisoi paikallaan viileänä, mutta siistinä. Kiitos Päiville siivouksesta, oli kiva palata  imuroituun huusholliin. Myös muut kotimiehet ansaitsevat kiitoksensa! Vinkkinä vielä, patterit kannattaa ottaa pois kaukosäätimistä pitkien matkojen ajaksi.



Kuiva ilmanala kuivatti ihon hetkessä. Käsiä saa rasvata koko ajan, nenä on tukossa ja kaikkien huulet rohtuivat puolessa vuorokaudessa. Thaimaahan on turha raahata kosteusvoiteita montaa purkkia, jollei aio viettää aikaansa ilmastoiduissa paikoissa, Ilmankosteus pitää ihon hyvässä kunnossa. Hiukset hapsottivat ekan viikon ihan hassusti, nyt niitä ei saa täällä kuivassa mihinkään kuosiin.


Mitä matkasta mieleen? Ensinnäkin paikka. Pattayaa sekä kehuttiin että haukuttiin tai kauhisteltiin. Kauhistelijoihiin kuului eniten sellaisia, jotka ovat käyneet muutamalla Thaimaan reissulla muissa kohteissa tai eivät olleet käyneet Thaimaassa ollenkaan. Ne reissaajat, jotka ovat matkanneet ympäri Thaimaata sekä Aasiaa, suosittelivat paikkaa heti meille sopivaksi tukikohdaksi. Pattayassa yhdistyvät ison kaupungin mahdollisuudet ja edullinen hintataso sekä hyvä sijainti lentokentän lähettyvillä. Pelkkää rantalomaa haluaville on tarjolla varmasti kauniimpia, puhtaampia sekä hiljaisempia rantoja muualla. Blogin lukijat ovat huomanneet, että olemme nauttineet sekä huvituksista että kulttuurista. Paljon jäi vielä seuraavallekin kerralle katsottavaa ;-) ja useaan kohteeseen olisi kiva mennä uudestaan. Uusia kohteita ovat mm. uivat markkinat, apinakoulu ja hieno palatsialue, uudelleen lapset haluavat ainakin Pattaya Parkiin, Nong Noochin puutarhaan sekä Mini Siamiin illalla.

Aapon synttärit!

Hotellissa oli miehiä tyttöystävineen, heitä näki kaupoissa ja kaduilla, mutta mitään muuta lapsille ”sopimatonta” emme matkallamme lasten kanssa nähneet. Isossa kaupungissa riittää erilaisille ihmisille erilaista tekemistä, eikä tarvitse mennä sellaisiin paikkoihin, joihin ei halua.


Liikenne on kaaos meikäläisin silmin. Paikalliset ovat varmaan syntyneet mopon selässä, sillä niin sujuvasti he pujottelivat koloista ja väleistä. Liikenteessä annetaan toisille tietä, vaikka nokkaa tungetaan toisen eteen mitä hullumaisimmissa paikoissa.


Tavaraa ja ihmisiä kuljetetaan mitä vaarallisimmilla yhdistelmillä. Turvaistuimet, turvavyöt ja kypärät tuntuvat olevan tuntematon käsite. Kypäräkin saattaa olla mukana, mutta se on etukorissa, tai sitten se on päässä, mutta se ei ole kiinni. Lapsienhan ei tarvitse kypärää edes käyttää!



Pankkitilin avaaminen oli hyvä ratkaisu. Thaiklupin sivustoilla on ollut laskelmia rahannostamisesta ja vaihtamisesta ja tilin avaaminen ja sinne rahan siirtäminen on ollut edullisin ratkaisu, taisi viedä vain(!) noin 7 euroa siirrolta. Korttia oli näppärä käyttää myös kaupoissa pankkikortin tapaan. Tilin avaaminen sujui helposti pankin konttorissa. Mukaan tarvittiin passi, käteistä rahaa noin 500 batia ja auttava kielitaito. Pankkineiti latoi eteen kasan papereita (thaiksi tietty) ja näytti, mihin kohtiin piti nimi kirjoittaa. Sitten hän vei automaatille, näppäili hommat kuntoon ja näytti, että voi valita itse pin-koodin...

Muutenkin tuo pankki toimi vallan hienosti. Kun tililtä otti rahaa, tuli tekstiviesti, että rahaa otettu ja vähän päästä toinen, että saldo on näin. Myös tilillepano ilmoitettiin viestillä. Rahan siirtäminen vei vain muutaman päivän. Pankkiasioita pystyi hoitamaan tiskillä joka päivä aamusta iltaan.
Tää olis söpö!
River hotelli oli hyvä tukikohta meille. http://www.pattaya.fi/   Henkilökunta oli ystävällistä ja saimme nauttia Mikon halpamatkoista maakuntaan ;-) Sekä Mikon, Jampan että Mäksän ja muiden matkaajien vinkit ja neuvot olivat kullanarvoisia. Suuri kiitos niistä! Näin ensimmäistä kertaa perhematkaajina suomalainen yhteisö oli turvallinen ja hyvä valinta. Apua saimme aina tarvitessa, ja Janika tuli kuin omaksi tytöksi ollessaan matkassamme niin paljon.


Meille sopi tukikohtaelämä hyvin. Mietimme näin jälkikäteen, että emme olisi jaksaneet reissata reppujen ja laukkujen kanssa jatkuvasti paikasta toiseen.  Helpostihan tuonne Pattayalle toki jämähtää ja mökkiintyy. Ensimmäiset viikot menivät jotenkin Singaporen matkaa odotellessa. Muutama lentomatka kannattenee varata etukäteen, jotta tulee sitten lähdettyä katsomaan niitä muitakin kehuttuja rantoja ja muistomerkkejä. Muuten lomalla kannattaa kyllä turha aikatauluttaminen unohtaa, sillä odottaa ja jonottaa sai joka paikassa ja jos silloin on minuuttiaikataulutus päällä, niin iskee pahimman luokan stressi!

Linja-autoissa oli todella hienoja maalauksia.
Pesulapalveluiden käyttäminen oli upeaa. Kasa likaisia ja hikisiä vaatteita tuli silitettynä ja laskostettuna takaisin. Petrin pesula ei kotona toimi ihan niin hyvin ;-)  Loman viimeisille päiville kannattaa katsoa sellaiset vaatteet päälle, jotka voi jättää maailmalle. Näin saa mukaan otettavat vaatteet ajoissa pesulasta pois eikä tarvitse viedä likaisia vaatteita kotiin.

Blogin kirjoittaminen oli oikein kivaa. Jos kirjoittaminen käy työstä, niin kuvat kertovat kyllä paljon, eli suosittelemme lämpimästi edes kuvapäiväkirjan pitämistä. Huonoilla nettiyhteyksillä ja bloggerin ohjelmistolla päivittäminen oli kyllä välillä tuskaa. Tämänkin blogin loppuosa näyttää hyvältä esikatselussa, mutta julkaistaessa tilanne on jo toinen...  Ehkä ensi kerralla päivitämme vain kerran viikossa? Saimme kuitenkin niin paljon kiitosta ja uusia ystäviä blogin kirjoittamisella, että se kannatti ja jaksoimme jatkaa. Kallion perheelle kiitokset viimeisten päivien allasseurasta ja tervetuloa Suomessakin kylään! Paljon jäi kuvia laittamatta ja asioita kertomatta.

 Lapset pitivät omaa matkapäiväkirjaansa. Eero-Pekka kirjoitti omat muistiinpanonsa ja me tietysti pirpanoille. Kuvitus tietysti omin voimin, pääsyliput ja kortit laitettiin päiväkirjan väliin talteen. Vaikka päiväkirjan pitäminen oli välillä enemmän rasite ja hammasten kiristelyä kuin leppoisaa muistelua edellispäivän retkestä, ne ovat osoittautuneet jo nyt tärkeiksi lapsille. Kevään myötä niitä varmasti luetaan ja muistellaan, missä ollaan käyty. Tärkeinä niitä esitellään kävijöille jo nyt.


Tässä blogissa on vielä kulkuneuvoja, jotka löytyvät omasta kansiostaan. Siellä voi käydä ihastelemassa ja kauhistelemassa erilaisia kuljettimia.

Kotosuomessa kuulumiset on helposti kerrottu, kun vieraita ei ensimmäiseksi istuteta sohvan nurkkaan ja näytetä 10 000 valokuvaa. Sen verran niitä meinaan tuli kaikenkaikkiaan otettua.




Muutamia tilastotietoja on pakko laittaa teillekin:
Kävijöitä kaikenkaikkiaan tähän mennessä: 11 910 !! Mutta missä ne kommentit??
Maita, joissa blogia on luettu:


Suomi
9 797
Thaimaa
1 099
Ruotsi
143
Singapore
62
Yhdysvallat
57
Britannia
30
Tanska
20
Kanada
18
Malesia
13
Alankomaat
11



Matkaanlähteminen kannatti. Näimme ja koimme valtavasti. Lapset sopeutuivat hyvin matkaolosuhteisiin. Jaksoimme kaikki yllättävän hyvin matkan rasituksia. Suurilta sairastumisilta vältyttiin, kitinää ja rähinää sekä kiukkua esiintyi lähes päivittäin (eli ihan kuin kotona). 
Jos mietitte tällaista irtiottoa arjesta, niin me suosittelemme sitä lämpimästi. Uskaltakaa rohkeasti heittäytyä seikkailuun! Päätöksen tekeminen ja matkaan lähteminen on se vaikein asia. Matkailu on sitten jo hienoja kokemuksia, leppoisaa oloa, makuelämyksiä, liikuntaa, luontoa, kulttuuria ja muuta sen mukaan, mikä eniten innostaa. 

Tässä vielä linkkejä muutamaan muuhun blogiin matkakuumeen herättämiseksi:

Kiitos Merjalle ja Jussille seurasta!



Tiiti ja Tommi, oli kiva tutustua! Lykkyä kurinpitoon ;-)

Täällä minäkin kävin muutaman kerran käymässä. Kuvat ovat edelleen Mikon kamerassa... Eero-Pekka ensi vuonna tähän opinahjoon? Koulu- ja kuvakirjoja tuli lahjoitettua aika kasa. Virallinen avajaislahjakin odottaa siellä avaamistaan! Jos teillä matkaajat on laukuissanne tilaa, niin viekää luettavaa, ruutuvihkoja ja muuta mukavaa tuliaisiksi. Kannatusjäseneksi kannattaa ehdottomasti liittyä!!

Koulun kuulumisia. Nyt on helppo lähteä pidemmällekin matkalle, kun saa lapset kouluun!















Thaimaan prinsessat muuttuivat toppapukutantoiksi...

Lämmin kiitos kaikille lukijoille, kirjoittajille ja kaikille uusille tutuille, joita saimme matkamme aikana!!!

Vielä kerran halaukset River hotelliin Janikalle ja Aapolle!!


Iloa ja onnea uudelle vuodelle!

sunnuntai 26. joulukuuta 2010


Näkemiin, Pattaya vaikenee...

Jatkamme tarinaa vielä vähän, kun olemme päässeet Euroopan lumipyryjen läpi kotiSuomeen.
Nyt lähdemme kohti lentokenttää viiden matkalaukun, 
viiden lentolaukun sekä muutaman repun kera...

lauantai 25. joulukuuta 2010

Hyvää jouluaamua!

Aattoaamun aloitimme ulkoilemalla aurinkoisessa säässä.




Muistatteko syksyn ensimmäiset allaskuvat, jolloin Ilona ja Samuli käyttivät kellukkeita ja pulikoivat altaan matalassa päässä? Nyt kumpikin sukeltaa noin kolmen metrin syvyyteen hakemaan kolikkoa altaan pohjasta! Kaikki ovat oppineet snorklaamaan ja muutenkin ovat tosi vesipetoja.

Kävimme Petrin kanssa ruokaostoksilla ennen illan ohjelmaa ja täällä näköjään 
saa ottaa lemmikit mukaan kauppaan.



Illalla kokoonnuimme hotellin katolle jouluaterialle ja joulusaunaan.
Yritimme ennen sitä katsoa joulurauhan julistuksen netin kautta. Näimme, kun ihmiset kokoontuivat  puistoon ja kuulimme kirkonkellojen soiton. Sitten netti meni jumiin ja seuraavaksi näimme soittokunnan soittamassa Porilaisten marssia. Luin sitten meidän lapsille ja Janikalle paatoksella julistuksen ihan itse.



Pukkikin löysi tänne lasten jouluun! Tuiki, tuiki tähtönen kajahti komeasti, 
tässä kuvassa täytyy vaan poseerata kovasti kaikille kuvaajille.



Mitään lahjavuoria ei näkynyt, mutta lapset olivat hyvin tyytyväisiä pieniin muistamiseen. Monessa paikassa pukki on varmasti jättänyt paketteja myös varsinaiseen kotiosoitteeseen, joten pakettiriemu jatkuu vielä myöhemminkin. Lasten riemua katsellessa totesin jälleen kerran, että pakettien valtavalla määrällä ei saavuteta sen suurempaa iloa. 

Erikoisin piirre meille suomalaisille oli, että pitkin iltaan komeat ilotulitukset paukkuivat ympäri kaupunkia. Muutenkin ilotulituksia näkyy harva se ilta, taitaa tuossakin asiassa paikalliset lakipykälät olla hiukan suomalaisia lievempiä. 

Ilta oli mukava ja erilainen mihin ollaan totuttu. Tänään jatkamme akkujemme latausta aurinkoenergialla.

keskiviikko 22. joulukuuta 2010

Kiitokset joulukorteista ja paketista! 
Tonttu laittaa vielä jemmaan :-)

Kävimme eilen illalla Petrin kanssa tutustumassa Walking Streetin yöelämään, kun lapset olivat yökylässä. Kiitokset Terolle ja Aapolle!!

Paikalla oli muutama muukin tirkistelemässä, mitä tarjontaa on... Kävelykatu kuulunee Pattayan "pakollisiin turistikohteisiin", sillä sen verran näkyi kiinalais-korealais-japanilaisturisteja oppaan ja merkkilipun kanssa paikkaan tutustumassa.

lauantai 18. joulukuuta 2010

Eilen aamulla Petri lähti ennen meitä aamupalalle. -Here you are, sir, your paper, sir, coffee or tea, sir... Just joo, toinen saa juoda kahvinsa, lukea lehtensä ja nauttia paahtoleipänsä ihan rauhassa, kun toinen juoksee hiki hatussa palvelemassa kolmea vaativaa aamiaisasiakasta eikä paljon ehdi miettiä, että mitähän sitä vielä ehtisi maistaa. No ei Petri kovin kauaa ehtinyt olla aamupalalla, koska hän lähti kiireesti hakemaan lippuja kaksoistornien näköalatasanteelle. Valitettavasti päivän liput olivat jo menneet (ennen kuin niitä piti edes jakaa), joten jätimme tornit väliin.
Näköalakaan ei niin kovin kummoinen ole, sillä vaikka tornit ovat 452 m korkeat,
niin näköalaa pääsee ihailemaan kerroksesta 42 ja 43 (170 metrin korkeudessa). 
Meillähän oli Bangkokissa hotellihuonekin kerroksessa 74!

Päätettiin sitten lähteä katsomaan Batu-luolia:
Batu-luolat ovat hindujen pyhä paikka, joka sijaitsee noin 13 kilometriä Kuala Lumpurista pohjoiseen. Se koostuu useista kalkkikivikallion luolista ja niitä yhdistävistä käytävistä. Luolien sisällä on hindutemppeli, jota käytetään vuosittain erilaisissa juhlissa. Uskonnollisista juhlista suurin ja tunnetuin on monissa maissa kielletty Thaipusam. Nykyisin se on yksi Kuala Lumpurin suosituimmista nähtävyyksistä. Alue on myös tunnettu apinoistaan, joita turistit ruokkivat.  (Wikipedia)


 
Eikun kiipeämään!


Ensimmäinen luola oli valtavan kokoinen. Takaosassa näkyy raput toiseen luolaan. 


Paikka oli kaiken hien ja kiipeämisen arvoinen!

Jatkoimme matkaa suklaapuodin, tinakaupan ja huiviputiikin (taksikuskin vakikohteet) jälkeen KL-towerille maisemia ihailemaan.



Lipun hintaan sisältyi joko vierailu kulttuuripuistossa tai poniratsastus, formula-kokeilu ja eläintarha. Mistäköhän syystä päädyimme jälkimmäiseen vaihtoehtoon? Pieni rajoitteita toki oli: poniratsastukseen oli 50 kilon painoraja (voi pahus, elinikäinen haave kariutui siinä ;-)  ) sekä 125 cm pituusraja auton rattiin. No eläimiä pääsimme ihmettelemään me kaikki.

Tornissa oli tarjolla matkamuistoja, ravintoloita ja valokuvauspalveluja. 

Tänään menimme aamupäivällä leikkipuistoon juoksemaan, kiipeilemään sekä laskemaan mäkiä. Noin puolen tunnin kuluttua lapst olivat valmiita lähtemään metsästämään tuliaisia ilmastoituun ostariin. Luulimme hakevamme miedän mielestämme yleistä matkamuistoa, mutta emme löytäneet sitä kolmesta ostarista. Iltapäivällä jatkoimme leikkipuistossa uimisen ja kiipeilyjen parissa.

 Lego-osastolla... olivat muuten kalliimpia kuin Suomessa.

Heippa, huomenna kohti kotia!


ps. Korvia kuului sekä nallelle että Eero-Pekalle.

perjantai 17. joulukuuta 2010

Hotellihuoneemme ovat siis kohti kaksoistorneja. Näköala on todella hieno, kun edessä ei ole yhtään rakennusta, vaan tilaa ja avaruutta. Ikkunat ylettyvät lähes lattiasta kattoon.


Huoneistomme vessa on myös erittäin hyvin varusteltu. Lämmitettävää pöntönrinkulaa ei täältä löydy, mutta puhelin on kyllä pöntön vieressä. Suihkusaippuaa on muutamia laatuja, palasaippuaa samoin (ihanat tuoksut, sitruunaa!), perinteisten hammasharjojen lisäksi löytyy suuvesi, kynsileikkurit, kynsiviila, pyykinpesuaine, merisuolaa kylpyveteen... Naistenlaukkukin on erikseen sukkahousuineen yms. tykötarpeineen!!

Hotellin aamupala oli jälleen yksi huipuimmista, mitä on nähty. Tavallisten munakkaiden, paistettujen perunoiden yms. oheen sai ainakin intialaista, japanilaiskiinalaista sekä länsimaalaista herkkua. Oli rotipratoja, currykanaa, puuroa, keittoja, sushia, hedelmiä, mehua, muroja, graavilohta, nuudeleita, pannukakkuja, tuoremarjahedelmämehuja, suklaafondueta, vaahtokarkkeja.... Puolet päivästä voisi helposti käyttää aamupalalla!

Aamupalan jälkeen lähdimme lähimaastoon tutkimusretkelle. Ensimmäinen kohteemme oli, yllätys yllätys, akvaario. Joulun tulo näkyi sielläkin, joulukuusia ja -koristeita oli joka paikassa ja  pojat saivat vilkkuvaiset tonttulakit ja tytöt poronsarvipannan. 
Akvaario oli todella hieno. Siellä esiteltiin myös muuta eläimistöä täältä kuin kaloja. Aika kului siivillä ja oli oikein mukavaa. Täällä kannattaa ehdottomasti poiketa!

Matkalla putkeen... Ei tarvinnut edes itse kävellä, vaan seisoskeli rauhassa liukuhihnan päällä!

Hui hai!

Ei itkeä saa, ei meluta saa, joku voi tulla ikkunan taa!!!
Tontut ovat liikkeellä mitä moninaisemmissa paikoissa!

Sateen yllättäessä jatkoimmekin matkaa kohti Malesian laajinta rakennusta eli yhtä Aasian isointa ostoskeskusta. Kauppoja löytyy varmasti joka makuun, koska niitä on yli 1000... Shoppailut jäivät nyt tyystin, koska kohteemme oli Malesian suurin sisähuvipuisto ostarin 5. - 7. kerroksessa.


 Lapsilla oli oikein lystiä. Aikuisilla huomattavasti tylsempää... Miksei vanhemmille ole mitään lepo/virkistystilaa, jossa voisi lukea päivän lehden, siemailla virkistäviä juomia ja ottaa jalkahierontaa silloin, kun lapset viipottavat jossain vekottimissa meluisassa ja viileässä "puistossa"?



Tänne voisin tulla uudestaankin, katotaas, kuinka vielä keretään.


Kauan ei tarvinnut unta odotella kylvyn jälkeen. Kuinka monta korvaa löydät kuvasta?
Öitä, öitä!