Kiitos kaikille kommentoijille! On hauska lukea kuulumisia ja nähdä, että juttuja on luettu. Lisää vaan kirjoituksia, kiitos!

Päivitykset ovat jääneet nyt vähän vähemmälle, kun olemme puhelleet mummujen kanssa skypen avustuksella ja kuulumisia on tullut päivitettyä sitä kautta. Yritetäänpä nyt kuitenkin paikata mennyttä viikkoa.

Hotellin remontti edistyy joka päivä, melua on välillä enemmän ja välillä vähemmän:

Tänään laatoitettiin oikeaan reunaan tulevaa luiskaa. Portaat ovat vuorossa huomenna.
Pari kuvaa hotellista (miten niin ylimääräistä aikaa altaalla ollessa?):

 

Olimme Pattayan Suomalaisen koulun oppilaiden ja heidän vanhempiensa sekä opettajien kanssa veneretkellä Pattayan edustalla. Samalla sain toimitettua Katrin ja Pasin tuomat vihkoniput. 

Kovasti kiiteltiin, tarpeeseen tulevat. 

Vene keikkui mukavasti aallokossa, tuuli oli leppeää ja aurinko salakavalan polttava (muutamien punoituksesta päätellen, mehän ollaan jo ihan parkkiintuneita).

Eero-Pekka ei valitettavasti päässyt mukaan, kun hän makasi kuumeessa pedissään ja Petri jäi häntä kaitsemaan. Me muut tutustuimme ajelehtimiskalastukseen. Veneen moottorit sammutettiin ja siimat laskettiin mereen. Sitten odoteltiin nykimistä... Ja nousihan sitä saalista!

Kalan edessä oleva möykky on ongen paino.

Ohjelmaan kuului myös uimista ja erityisesti uimahyppyjä. 

Rohkeimmat hyppäsivät laivan katolta jopa takaperin.

Lähisaaresta tuli heti miehiä tarjoamaan palvelujaan: banaanivene- tai "uimarengas"ajelua. Hupia siis riitti. Ilona ja Samuli eivät uskaltautuneet banaanin kyytiin... Ajelujen loputtua lapset kuivaharjoittelivat seuraavaa kertaa varten.

Ja eihän sitä uimista voi harrastaa millään liikaa:

 

Poreallassnorklaajat herättivät hilpeyttä hotellin altaalla.

 

Voi, kun joku kehittelis Suomeenkin sellaisen roiskuttelukylpylän... Lattiasta ja seinistä vaan erilaisia suihkuja ja suihkulähteitä, joiden kanssa voisi sitten leikkiä ja roiskuttaa ihan joka puolelle ilman huutoa ja kieltämistä! Sinne mentäis heti.

Minäkin olen päässyt vähän hemmotteluhoitoihin tällä viikolla. Vihdoin viimein kynnet kunnossa (vaikka NYT ne voisi jo laitattaa uudelleen, onhan noita jo katsellutkin :-) ), hieronnassa jo muutamaan otteeseen ja aaah, kalakylvyssä jalat pehmiää niiiiiin hyvin.

Nuo keltaiset kynnet olivat niin aurinkoiset mallikynsissä, että en edes miettinyt muita. Ripsetkin on laitettu huikeaan 400 batin eli 10 euron hintaan. Olen niillä yrittänyt kovasti räpsytellä, mutta Petrin mielestä ei ollut eroa entiseen :-) Miehet ei sitten huomaa mitään...

Kävin myös lasten kanssa hierojalla. Kaksi innokasta ja yksi vähemmän innokas osanottaja oli mukanani. No hieroja sai kuitenkin tuon nuorimmaisenkin houkuteltua hierontamatolle siskon jälkeen ja mikä oli kommentti: -Oli tosi kivaa!         
Hitaasti lämpiävää tyyppiä!    Ilona kysyy koko ajan, että koska pääsee uudelleen...
Lysti kustansi koko porukalta (tunnin hieronta jokaiselle) 297 batia eli 7, 50 e.
On taas hinta kohdillaan :-)

Ostoksilla olen käynyt muutaman kerran tällä viikolla. Tuliaisia on jo hankittuna ja ensi kesäksi lapsille kesävaatteita. Eero-Pekka varsin innokkaasti valitsi itselleen shortseja ja paitoja, mutta Samulia kiinnosti enemmän Tescon vuotava katto ja vesiautomaatti kuin vaatteiden sovittaminen... Kukkakantinen vihkoni alkaa jo täyttyä merkinnöistä, mitä kaikkea on tullut hankittua. Siitä on hyvä seurata, mitä vielä katsellaan. Kun monen monta viikkoa miettii ja katselee, niin ei enää muista, onko jo hankkinut jonkin vaatteen tai tavaran vai ei. Olen myös kirjoittanut vaatelappuihin, kenelle ne on ostettu, sillä kotiinpalattua sitä ei enää muista.

Lapset jaksaa kyllä markkinoilla katsella innostuneesti tarjontaa, vaikka se on joka paikassa samanlaista. Kansiossa taas uusia (?) markkinakuvia... Tavaraa vaan riittää ja riittää...

 

Petrikin on opiskellut ahkerasti, ensin viikolla lukutoukkana ja sitten viikonloppuna pinnan alla.  Luku-urakan ja viiden sukelluksen päätteeksi hän sai AOWD-luokituksen! 

Kurssiin kuului vedenalaista navigointia, syväsukellus, nosteen hallintaa, hylyllä käynti ja kadonneen esineen etsintää ja nostaminen. Nuo kolme viimeistä olivat valinnaisia kursseja.

Nyt Petri pääsee sitten jo syvälle, peräti 30 metriin saakka. Minä kun saan mennä vain 18 metriin.

Nostosäkin täyttäminen vararegun avulla.

Kiitos Ilelle hyvästä opetuksesta ja hauskasta seurasta!

http://www.maskandfinns.com/

Bangkokin ympäristön vesimäärät eivät ylety tänne. Tässä kuvassa olevat vedet ovat tavallisen ukkoskuuron jäljiltä ja huuhtoutuivat nopeasti pois (Jompparilla).

 

Näin tavallisena turistina tulvien vaikutus on ollut vähäinen. Vesipullot ovat olleet vähissä joissain kaupoissa, tai ainakin ne halvimmat merkit ovat olleet lopussa. Thaiklupilla raportoidaan, että paikalliset ovat ostaneet riisiä, öljyä ja muita ruokatarpeita varastoon, joten niistä on ollut jonkin verran pulaa. Myös joitain eineshyllyjä on tyhjillään. Muutamissa ravintoloissa olemme nähneet lappuja, että kaikkia annoksia ei voi valmistaa raaka-ainepulan vuoksi. Bangkokista on tullut sen verran ihmisiä tännekin, että ruuhkat ovat valtavat. Olemme tutustuneet useaan uuteen kujaan, kun taksikuskit ovat menneet omia reittejään vältellen pääkatuja. Ihan hupiajeluja ei siis viitsi harrastaa.

Parvekkeeltamme näkyivät komeat iltapilvet.

 

Kauniita unia kaikille!

Oi sinä aurinkoinen Thaimaa, kaikkien perhepetien äiti!

Olemme nyt muuttaneet hotelli Arecaan, Mike Shopping Mallia vastapäätä, Soi Diana Innillä. Vinkin tähän saimme Thaiklupin sivuilta, kuinkas muuten. Asettuminen hotelliin "edellytti" kyllä liittymistä Thaiclubin jäseneksi, mutta kyllä kannatti :-)

Saimme nimittäin koko konkkaronkalle luxury-huoneen hintaan 2200 b, jossa alennusta normaalihintaan 600 b!

 Hotellikompleksi koostuu kolmesta osasta, Arecasta, Coronasta ja meidän tornista Evergreenistä.

  Kuvassa yllä meidän tornin sisäänkäynti.

Hotellialueella on kaksi uima-allasta, kaksi kuntosalia, hierontaa, ravintolat... 

Coronassa tehdään nyt remonttia. Evergreen on upea.

Asettuminen ei kuitenkaan käynyt ihan helposti. Tulimme taloon ja katsastimme huoneen.

Hieno ja iso! Ei haise mikään!

Kylpyamme, nyt tulpan kera! Parveke, kuudes kerros! Oi ja sohva pikkuipanoille!

Mutta missä petaus? Ei kun respaan kysymään lakanoita... Ei ole. Siis tässä hotellissa ei ole lakanoita, vaan ainoastaan peitteitä... Luvattiin toimittaa peitteitä, eiköhän me niillä pärjätä. Kyliltä tullessa huoneeseen oli tuotu YKSI huopa. Ja takaisin alakertaan... Menimme lopulta sinne respaan asti, josta huone oli alunperin varattu... selitystä taas ja asia luvattiin hoitaa, kaikille olisi sänky. Ruualta palattuamme huoneeseen oli tuotu YKSI lakana lisää (niitä siis olikin jossain kätköissä ;-) ).

Taas juoksin kysymään, että tarvittaisiin lisää... No me on jo saatu yksi petaussetti ja enempää ei tipu. Piste. Tukerö, tukerö... Just joo, mehän ihan varmasti nukutaan yhdessä samassa vuoteessa kaikkien ipanoitten kanssa!!!

Lisävuode olisi maksanut 500 b yöltä. Ei tod makseta, kun kerran huone oli myyty meille niin, että voimme siellä kaikki olla. Otettiin sitten Eero-Pekan vuoteesta ylimääräinen päällyslakana ja sijattiin siitä toinen peti. Harkitsimme jopa, että ostaisimme yhden lakanan, mutta käypä se nyt näinkin. Onneksi oli koristetyynyjä, joista saatiin tyynyt ja ylimääräisistä tyynyistä niihin tyynyliinat. Minä olin ostanut itselleni oman tyynyn jo heti ekana päivänä maahan tullessa  :-)

Kylpyyn, kylpyyn!!!

Järjestelimme siis lakanoita pirpanoille. Onneksi peiton virkaa voi toimittaa ohuet kankaat, eihän täällä paleltumaan pääse. Täytyy vaan kierrättää noita lakanoita jossain vaiheessa, sillä ainakaan tänään niitä ylimääräisiä ei vaihdettu kun muut lakanat vaihdettiin :-)
Kyllä kolmen lapsen kanssa on niin helppoa!!!

Onneksi muuten on hienoa. Allasalue on hyvä ja hiljainen, mitä nyt tekevät sitä remonttia. Niihin ääniin jo Edenissä totuttiinkin. Poreet on tosi hauskat. Aamupalalla on valinnanvaraa. Lapset syö muroja urakalla taas vuoden tarpeisiin.

Henkilökunta on kohteliasta ja ystävällistä (mitä nyt nipoovat yhdestä lakanasta). 

Parvekkeella viihtyy, melua ei ole missään ja kylille on lyhyt matka.

Niin, että kyllä tässä nyt hetki ollaan ennen seuraavia retkiä!

 

Ollaan tossa ylänurkan huoneessa, noitten harmaitten raitojen yläpuolella. 

Nähdään hyvin altaalle. 

Noi ihan pikkuiset ikkunat on meidän pesuhuoneesen.

Kansiossa on lisää kuvia!

 

Koska Bangkokin tulvat eivät houkutelleet, lähdimme katsastamaan Koh Sametin.
Ilona, Samuli ja Eero-Pekka olivat innoissaan tulevasta. Ennakkotietoja jaettiin innokkaasti venematkasta sekä majoituksesta.

Meille paikka oli jo tuttu viime vuodesta, Vongdeaun Resort. Kaikki näytti olevan mallillaan :-)

Hiekka oli samettista, merivesi lämmintä ja taivas sininen.

Mitäpä sitä muuta voi toivoa saarilomalta!

Illan tummetessa lähdimme katsastamaan rantaan ruokatarjonnan. Kalaa, kanaa, possua vai äyriäisiä? Haita vai snapperia? Rapuja? Mustekaloja vai ranskanperunoita?

Vaikeita valintoja kuolan valuessa suupielistä...

Ruokailun jälkeen pojilla oli hauskaa, kun he juoksivat rannalla leikkien Ninjaa. He hyppivät yli "jokien" ja kiipeilivät puissa sekä väistelivät aaltoja. Hiekasta löytyi salaperäisiä merkkejä... 

Kannattiko vaihtaa heille puhtaat vaatteet ruokailua varten?

Seuraavana iltana meidän pojat lähtivät uimashortseissa ruokailemaan.

Seuraava aamu aloitettiin rantarakentamisella.

Viime vuonna kävimme snorklausretkellä ja tänä vuonna suunnistimme saaren "pääkaupunkiin". Matka lavataksilla oli ikimuistoinen. Tie oli niin kuoppainen, kapea, mutainen ja mutkikas, että yhtä huvipuistokierrosta vastasi tämä matka. Kaiteesta sai pitää tosissaan kiinni, että pysyi matkassa, vaikka kuski ajoi tosi hiljaa. Ja nuoriso nautti koko rahan edestä ajaessaan rallia lavalla.
Harmi, että kuvissa ei näy tien surkea kunto! Ja kyseessä oli saaren pääkatu!

Taksi jätti meidät kauppakadun päähän, josta kävelimme satamaan ja takaisin. Pojat ihailivat mopoja, skoottereita ja mönkijöitä ja ottivat ainakin sata valokuvaa hienoista yksilöistä.

Kadunvarsi oli täynnä pikkuputiikkeja ja ravintoloita, löydettiinpä se opinahjokin päätien varrelta.

 

Satamassa näimme, kuinka hankalaa saarielämä on, kun kaikki pitää tuoda laivalla.

Tämä tarina löytyy kokonaisuudessaan Koh Samet -valokuvakansiosta ;-)

Koh Sametilta lähtiessä tutustuimme Ban Phenin kaupungin kauppahalliin.

Kuivatut katkaravut oli tosi hyviä!

Tänään hyvästelimme Vainion perheen aamusella heidän lähtiessään kohti Singaporea.
Kiitos seurasta ja hyvää matkaa!!!

Tässä vielä Koh Sametin tunnelmaa:

Aamupäivällä se sitten koitti, sukellus uusiin ulottuvuuksiin...

Visa ja Visan keltainen pakettiauto saapuivat Edenin uima-altaalle. Edessä oli vetisiä hetkiä!

Kaikki kynnelle kykenevät yli 8-vuotiaat pinnan alle...

Hiukan säätöä ja menoksi!

Ja tältä meno näytti:

Ope, poika ja äiti.

Vinksin vonksin...

Visan ohjeita kuunneltiin tosi tarkkaavaisesti. Kaikki pääsivät kahteen kertaan veden alle. Muutama jäi rannalle ruikuttamaan, ikä ei anna vielä myöten tähän hupiin.

Tahtoo kans!

Vähän esimakua tulevasta kuitenkin annettiin:

Sukeltajat olivat tosi innoisssaan kokeilusta. Pojista oli huippuhienoa olla niin kauan veden alla. He näyttivät sopeutuvan uuteen elementtiin todella nopeasti. 

Iso KIITOS Visalle kärsivällisyydestä näiden sähläreiden kanssa. Rento ja jämäkkä ote piti porukan kasassa ja suosittelemme lämpimästi tällaista kokeilua, jos sukeltaminen pikkiriikkisenkään kiinnostaa.

http://www.maskandfinns.com/fi

Oskari lähti snorklaamaan sukelluksen jälkeen:

- On tää niin säälittävää!

Savadii khaa!!!

Vihdoista viimein tämä aparaatti toimii täällä hotellin aulassa, huoneessa siis ei vieläkään.
Saadaanpahan terveiset kuitenkin laitettua.

Katrin ja Pasin porukka sitten saapui tänne kuumuuteen perjantaina. Allas oli kovassa käytössä heti ja Visa ja Oskari ovat esitelleet lukemattomia erilaisia uimahyppyjä, kuten Norjalainen ja Korkki ja Apina...

Ja tässä siis vielä hotelli:

Kiirusta on pitänyt. Olimme porukalla lauantaina Pattaya Parkissa ja sunnuntaina merenrannalla Sattahipissa uimassa. Aurinko paistoi ja lämmintä riitti.

 

Tässä Pattaya Parkin jälkeen piti vielä päästä meren aaltoihin Jompparin rannassa. 

Hauskaa oli, uikkarit ja hiukset täynnä santaa.

 Visa ja Samuli lepäilevät Aku Ankan parissa Sattahipin hietikolla.

Sininen taivas ja kimmeltävä meri :-)

Pojat löysivät rapuja ja rakensivat niille talon aitauksineen.

Tänään olimme Khao Kheow:n eläintarhassa (taas). Tavalliseen thaimaalaiseen tapaan kuski haki meidät ajoissa, mutta sitten mentiin tankkaamaan... On se kumma, että sitä autoa ei voi tankata, ennen kuin tullaan hakemaan asiakkaita kyytiin. Kuski oli kyllä hajulla, että minne mennään, mutta piti kysyä matkalla neuvoa ja sitten tehtiin "pieni" kierros, että päästiin taas oikealle reitille. 

Vaikka olemmekin käyneet jo muutaman kerran eläintarhassa, niin löysimme tänään uusia eläimiä. 

Simpansseja ja orankeja, pingviinejä ja pupuja... Lintutalossa oli todella paljon siivekkäitä, virtahevot oli tosi tylsiä, kun vaan nukkuivat. Kirahvit söivät kyllä innokkaasti, samoin norsut. Sarvikuonoille oli tehty uusi katos ja latinaakin opittiin (rhino = nenä).

 

Tällä kertaa nähtiin viidakkoshowkin kokonaan.

 

Pikku oranki oli näytillä ja pojat saivat taluttaa sitä pätkän matkaa. Sitten se tarttui vielä minunkin käteeni ja piti niin kovasti kiinni ja tuijotti pienillä ruskeilla silmillään, 

että olisin voinut taluttaa sen kotiin asti :-)

Hyvää yötä täältä uima-altaan ääreltä ja jäämme jännittyneenä odottelemaan huomista!