Tervetuloa matkalle aurinkoon!

tiistai 23. marraskuuta 2010

Sunnuntai-iltapäivän määränpää pilkottaa siellä!

Ja vaatetus aktiviteetin mukainen... Uintikavereitakin löytyy jo paljon!

Sitten mennään!
Näitä oli paljon ja ne olivat tosi tuttavallisia, piti oikein pois hätistellä.


Lähdimme siis snorklaamaan oman porukkamme voimin puolipäiväretkelle. Pääsimme pikkupikaveneellä läheisen saaren rantaan. Pienen alkukankeuden jälkeen Samulikin uskaltautui kalojen sekaan. Lapsilla oli hauskaa, kun he näkivät paljon erilaisia kaloja ja ne tulivat ihan lähellekin. Näkyvyys ei ollut kovin hyvä, varsinkin kun aurinko alkoi mennä saaren taakse. 

"Autiosaaremme" edustalle pysähtyi alus - Mäksän porukkahan se siinä oli kalastusretkellä.

Koh Chang kutsuu jälleen kivan reissun jälkeen.

Illalla suuntasimme kylille, koska juhlittiin Loy Krathong -juhlaa. 
Loy Krathong (tai Loi Krathong, thai ลอยกระทง) on Thaimaassa vuosittain vietettävä valon juhla. Juhlaa vietetään loka-marraskuun aikana perinteisen kalenterin 12. kuukaudelle sijoittuvan täysikuun aikaan.
Festivaali on noin 700 vuotta vanha perinne, jota vietetään sadekauden päättymisen aikaan veden hengen kunniaksi kiittäen saaduista sateista ja riisisadosta. Alkujaan Loy Krathong on hindulaisperäinen juhla, jossa veden jumalattarelta pyydetään anteeksi vesien saastuttamista.
Juhlassa miljoonat ihmiset ympäri Thaimaata lähettävät kelluvia kynttilälauttoja jokiin ja kanaviin. Täten he osoittavat kunnioitusta veden jumalattarelle Mae Khongkhalle. (Wikipedia)



Hyvää yötä!

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Anonyymi sanoi...Ihana siellä on pulikoida lämpimissä vesissä kalojen seassa,muistan itsekin kun kalat tulivat ihan sääriä näykkiin.Pitäisi täälläkin pyytää anteeksi veden saastuttamista!Järvet jäätyy kovaa vauhtia pakkasta-10 ja pureva pohjatuuli tv:ssä sanottiin että Sodankylässä-31.Lähden tästä virontunnille.Terv A ja A

Anonyymi kirjoitti...

taidettekin olla kalojen sukulaisia, Samulikin pikkuhiljaa. Kotiin tultuanne voittekin tehdä joka kuukausi jokin juhlan ja lähettää vaikka sädetikkuja ja kutsua kaikkia mukavia ihmisiä kuten mummu ja taata ja mummi ja vaari ja...ja.. tätä jäämme odottelemaan. Mummi

Anonyymi kirjoitti...

lauantai-iltapäivä klo 14.26. Harmistus, koneeni jumittui viikko sittten ja nuoret miehet sitä kilvan korjasivat, niin hävisi skype, sähköposti ja monta monta kuvaa. Se siitä soittelemisesta. Paulakin on pois kotoa, ettet voi sinnekään nyt soitella. Katselen kuvia, mummi.