Hyvää jouluaamua!

Aattoaamun aloitimme ulkoilemalla aurinkoisessa säässä.

Muistatteko syksyn ensimmäiset allaskuvat, jolloin Ilona ja Samuli käyttivät kellukkeita ja pulikoivat altaan matalassa päässä? Nyt kumpikin sukeltaa noin kolmen metrin syvyyteen hakemaan kolikkoa altaan pohjasta! Kaikki ovat oppineet snorklaamaan ja muutenkin ovat tosi vesipetoja.

Kävimme Petrin kanssa ruokaostoksilla ennen illan ohjelmaa ja täällä näköjään 

saa ottaa lemmikit mukaan kauppaan.

Illalla kokoonnuimme hotellin katolle jouluaterialle ja joulusaunaan.

Yritimme ennen sitä katsoa joulurauhan julistuksen netin kautta. Näimme, kun ihmiset kokoontuivat  puistoon ja kuulimme kirkonkellojen soiton. Sitten netti meni jumiin ja seuraavaksi näimme soittokunnan soittamassa Porilaisten marssia. Luin sitten meidän lapsille ja Janikalle paatoksella julistuksen ihan itse.

Pukkikin löysi tänne lasten jouluun! Tuiki, tuiki tähtönen kajahti komeasti, 

tässä kuvassa täytyy vaan poseerata kovasti kaikille kuvaajille.

Mitään lahjavuoria ei näkynyt, mutta lapset olivat hyvin tyytyväisiä pieniin muistamiseen. Monessa paikassa pukki on varmasti jättänyt paketteja myös varsinaiseen kotiosoitteeseen, joten pakettiriemu jatkuu vielä myöhemminkin. Lasten riemua katsellessa totesin jälleen kerran, että pakettien valtavalla määrällä ei saavuteta sen suurempaa iloa. 

Erikoisin piirre meille suomalaisille oli, että pitkin iltaan komeat ilotulitukset paukkuivat ympäri kaupunkia. Muutenkin ilotulituksia näkyy harva se ilta, taitaa tuossakin asiassa paikalliset lakipykälät olla hiukan suomalaisia lievempiä. 

Ilta oli mukava ja erilainen mihin ollaan totuttu. Tänään jatkamme akkujemme latausta aurinkoenergialla.