Kiitos synttäripaketeista! Olen jo lukenut kaikki kirjat.
t. Eero-Pekka


Terveisiä Koh Sametilta!
Maanantaina siis pakkasimme lapset ja räpylät ja suuntasimme kohti samettipintaista hiekkarantaa. Ja sitä se taatusti oli! Voiko hiekka edes olla niin pehmeää? Kannattaa ehdottomasti käydä kokeilemassa.

Maanantai meni majoittuessa Thai-taloon, jossa meillä oli käytössä huikeat huone ja vessa. Lapset nukkuivat poikittain parisängyssä, Petri lisävuoteella ja minä kellistin itseni pikkulisävuoteelle ihan lattialle... No sopu sijaa antaa, eihän siinä majassa nyt ollutkaan tarkoitus päivää viettää.
Pian vaan uimakamat päälle ja mereen pulikoimaan!

Kun näimme talomme lähellä kyltin "Sunset", niin Ilona vaati ehdottomasti, että menemme näköalapaikalle auringonlaskua katsomaan. Kuuden maissa lähdimme kävelemään kyltin osoittamaan suuntaan. Ensin saavuimme sellaiselle hiekkatielle, että traktori olisi ollut paras kulkuneuvo... Se on kuulemma se rantojen takana kulkeva päätie... Musaa ja kuoppaa, hienoa pölyä silmät suut täyteen.

Siinä vaiheessa kiitin laiskaa matkaseuruettamme siitä, että otimme pikaveneen kuljettamaan koko porukkamme suoraan "omalle rannalle". No eikun tietä myöten sitten kulkemaan ja arvuuttelemaan, että missäköhän se näköalapaikka sitten on. Pari nuorta miestä tuli mopoilla, tuuppasivat ne parkkiin polun viereen ja kysyin heiltä neuvoa.

Olivat menossa myös auringonlaskua ihailemaan, joten seurasimme perässä. Korkokengillä ei olisi kannattanut yrittää, kiviä ja jyrkkää rinnettä oli koko matka.

Illalla menimme rantsuun kävelemään ja syömään. Ravintoloiden valot loistivat houkuttelevina ja annokset oli aseteltu näytille makuhermoja kutkuttamaan.

Petri söi vartaita, minä kookoskanakeittoa (pitää testata se joka paikassa, oli tosi hyvää) ja lapset riisiä, kanaa ja mereneläviä.

Näimme myös upean tulishown, jossa esiintyjinä olivat noin kymmenvuotias pojankloppi isoveljensä kanssa. Keppejä heiteltiin ja hulahulavannetta pyöritettiin - upeaa katsottavaa.

Tiistaina lähdimme retkelle.

Valitsimme retki kakkosen. Hinnoittelu oli taas tuttu thaimaalainen: aikuiset 600 b, pojat puoleen hintaan ja Ilona ilmainen.

 Ja menoksi!

Sameaa, mutta paljon kaloja.

Seuraavaksi lounaalle ja rantatunnelmiin.

Ja matka jatkuu seuraavalle saarelle...

Paluumatkalla pysähdyimme kalanviljelylaitokselle kaloja ruokkimaan. Altaissa oli isoja körmyniskoja ja pieniä akvaariosta tuttuja pyrstökkäitä. Ilona innostui valtavasti isoista "lehtikaloista", joita kuulemma meiltäkin altaasta löytyy... No yksi sellainen, niin iso akvaario (tiedoksi: 500 litrainen) olisi ollutkin jo täynnä! Näimme myös haita, hylkeennäköisen uimarin sekä kilpikonnia.

Illalla menimme jälleen rantsuun syömään. Tilasimme tonnikalaa, vartaita sekä grilliluita grillattavaksi. Juomat olivat yllättävän kalliita: mehut, pari olutta ja yksi drinksu maksoivat saman kuin ruoka koko poppoolle. Lasku kokonaisuudessaan noin 900 b.

Kävelimme rannalla, söimme jäätelöä ja nautimme lämmöstä. 

Lapset miettivät pitkään, mitä iskä piirsi... Juna? Auto? Kun Eero-Pekka ymmärsi kiertää kuvan alapuolelle, hän rupesi nauramaan, kun huomasi, mitä kuva esitti.

Veimme lapset nukkumaan ja tulimme vielä yhdelle rantaravintolaan :-)

Keskiviikkoaamuna nautimmekin merileikeistä.

 

 

Kumpanakin aamuna merivesi oli todella korkealla. Kun rantatuolin asetti ihan ravintolan viereen, niin aallot löivät tuolin alle. Hiekkaleikeistä ei tullut mitään, kun rakennelmat rikkoontuivat kokoa ajan. 

Kun lähdimme retkelle, varauspaikassamme oli vettä rappusille asti. Ravintolan täti kertoi, että vuorovesi oli poikkeuksellisen korkealla näinä parina aamuna.

Rantamme nimi oli Ao Wong Duan ja se on kaunis ja hiljainen ranta. Kaupustelijoita ei ollut riesaksi asti. Ravintoloita oli riittävästi ja muutama pikkukauppakin löydettiin. Rahoistaan ei pääse eroon kuin syömällä ja juomalla, ostosparatiisi tämä ei ole. Lapsille oli tarjolla hiekkaa ja merta. Meidän lapset ovat leikkineet niin paljon  kotona hiekkalaatikkoleikkejä, että rantahiekassa kaivaminen ei jaksanut kauaa kiinnostaa. Onneksi lähdimme retkelle. Jos olisimme olleet vielä muutaman päivän, olisi pitänyt lähteä joillekin muille rannoille katselemaan paikkoja.

Päivällä talomme kuistilla oli hyttysiä aivan hirveästi ja ne olivat todella kiukkuisia. Ne eivät kierrelleet ja kaarrelleet kuten kotona, vaan kävivät heti kimppuun ja pistivät kipeästi. Dengueta odotellessa... Kävimme ostamassa hyttyssavuja vain huomataksemme, että hyttyset hävisivät iltaan mennessä emmekä tarvinneet savuja istuessamme kuistilla. Myöskään rannalla ei ollut hyttysiä.

Nokka kohti kotia!