Hei kaikille!

Viikko on vierähtänyt todella nopeasti. Tässä vähän tuokiokuvia viikosta.

Sunnuntaina vietettiin isänpäivää ja meillä samalla Eero-Pekan synttäreitä! Muutama paketti oli tännekin eksynyt, kiitos niistä!

Kakkua saatiin sitten aamupalalla henkilökunnan laulun kera. 

Harmi, että kuvasta tuli todella huono, olisi pitänyt vaan räpsiä monta.

Mutta se on nyt muisto albumissa Pattayan marraskuu.

Isä jäi nyt vähän vähälle muistamiselle, mutta "hyvä ruoka parempi mieli" eli Beefeaterissä käytiin sitten syömässä pippuripihvit ja lapsillekin kanaa vähän hienossa muodossa kuin riisin seassa.

Olen ollut kamalassa nuhassa kohta kolmatta viikkoa. Hospitaaliin menin jälkitarkastukseen maanantaina. Nyt laitettiin nuha seinää vasten tämmöisillä välineillä:

Luulisi jo talttuvan! Tänään en ole niistänyt paljon mitään, ja äänikin alkaa vähän kirkastua.

Kävimme myös Central Festival - ostarilla kurkkimassa, mitä kaikkea on tarjolla.

Häähumun vierellä oli sitten häämatkalle sopivia menopelejä tarjolla.

Mummi saapui tänne keskiviikkona ja heti pikkulounaan jälkeen lähdettiin pikapikaa räätälille. Mekkokangasta, jakkukangasta... Mallia, mittoja ja appelsiinimehua.... Jo torstaille ensimmäinen sovitus. Ei ole mummi ennättänyt lepäillä, kun on menty pää kolmantena jalkana ostoksille, syömään, sovituksiin ja nähtävyyksiin.

Keskustassa asuessa olemme ensimmäistä kertaa kulkeneet lavataksilinja-autoilla. Ennen olemme menneet osoitteesta a osoitteeseen b koko plutoonan kanssa, mutta nyt kokemuspiirimme on laajentunut pikkumatkoihin ns. julkisella liikenteellä. Hotellin läheltä Soi Bukhaolta voi hypätä kyytiin ja pääsee kakkoskadun kulmalle, josta on lyhyt kävelymatka räätälille. Samoin niiltä nurkilta pääsee toisella lavalla jatkamaan Jompparin suuntaan. Räätäliltä tullessa takaisin voi hypätä taas kakkoskatua menevään autoon... Olemme oppineet pienen ympyrälenkin, hyvä meitä! Hintakaan ei päätä huimaa, ihan kokonaista 10 b eli 25 snt aikuiselta ja lapsista emme anna mitään :-)

Art Street on katu, jossa on maalareita ja tatuoijia koko Mike Shopping Mallin mitalta. Taiteilijat ovat todella taitavia jäljentämään joko tunnettuja taideteoksia tai valokuvista esim. perhepotretteja. Monella on myös oma tyylisuuntansa.

Meillekin tulee uutta taidetta kotiin:

Tatuoijilla riittää illalla asiakkaita, osa länkkäreitä, osa thaikkuja. Jotkut ottavat rennosti, mutta joillekin kuvan hakkaaminen ihoon onkin kovempi pala.

 Lapsista on hauska käydä katselemassa, mitä kadulla tapahtuu.

Perjantaina lähdimme mummin ja Eero-Pekan sekä Ilonan kanssa käymään Pattayan suomalaisella koululla matkalaukun kera. Samulin vuoro jäädä petiin...
Mummi oli tuonut mukanaan ruutuvihkoja, niitä kun ei Thaimaasta saa, sekä lyijäreitä ja puuvärejä. Meillä puolestaan oli lähemmäs sata kirjaa matkalaukussamme. Oli aloitteleville lukijoille, jännityksen ystäville, hevoskirjoja, huumoria sekä kuvakirjoja. Kiitos kirjastomme poistomyynnille sekä muille lahjoittajille, toivottavasti mahdollisimman moni oppilas viihtyy lukemisen parissa.

Muistakaahan käydä tukemassa koulun toimintaa!

http://www.pattayansuomalainenkoulu.com/

Koululta jatkoimme matkaa Totuuden temppelille. Hinta oli noussut viime vuodesta vähän, se oli nyt 500 b aikuiselta ja 250 b lapsilta. Hintaan sisältyi hevoskyyti temppelille vieville portaille. Näköalatasanteelta katsoen temppeli oli edelleen vaikuttava. Temppelin juurella katselin jälleen ihaillen taidokkaita kaiverrustöitä, jotka kohosivat korkeuksiin.

Tämä kuuluu ehdottomasti suosikkeihini kaikenmoisissa nähtävyyksissä!

Tässä vielä linkki, ettei tarvitse kaivella viime vuoden kertomuksista: http://www.sanctuaryoftruth.com/

Temppelin sisällä aloitin kertomaan temppelin ideasta opastaulujen avulla. Yhtäkkiä viereemme tuli nainen, opas, joka alkoi selittää taideteoksia, uskonnoista sekä temppelin rakentamisen tekniikasta. Aivan loistava opastus, helppoa kieltä, jonka sain käännettyä seuralaisilleni (hyvä minä) ja mahtavia tarinoita sekä esimerkkejä, kuinka temppelin seiniä yms. on kiinnitetty toisiinsa. Lopuksi hän vielä komensi meidät eri kohtiin temppeliä kuvien ottamista varten.

Ja opetus: käyttäydy hyvin, niin palkinto odottaa. Tottele vanhempia, opiskele ahkerasti ja kehitä itseäsi, ole ystävällinen ja huomaavainen muita kohtaan, osoita armeliaisuutta vähäosaisille ja vältä riitaa sekä huumaavia aineita.

Opettavaisen kierroksen jälkeen vuorossa oli tanssia ja taisteluita.

Viime vuonna Eero-Pekka ei millään halunnut mennä miesten kanssa valokuvaan. Vuosi kypsyttelyä ja nyt hän itse ilmoitti haluavansa kuvan, ehtipä ihan ensimmäisenä kipuamaan neitokaisen vierelle.

Temppelikäynnin jälkeen suuntasimme kohti Jalokivikeskusta. Siellä ei valitettavasti saanut ottaa valokuvia, harmittavaista. Ensin joimme virvokkeita, sitten pääsimme junan kyytiin. Junamatkalla kerrottiin jalokivien synnystä sekä niiden louhimisesta sekä hyödyntämisestä. Juna kulki pimeässä ja pysähtyi aina uuden tiedon kohdalla. Ensimmäisessä kohdassa oli aika voimakas tulivuorenpurkaus, jolloin llona pelästyikin pahasti ja itkuhan siitä tuli... :-(   Onneksi matkan aikana tuli kimallusta, hakkujen pauketta, savenvalantaa ja muuta mukavaa ja pelko haihtui. Ihan hienosti tehty junamatka ja sen jälkeen sai tutustua jalokiviseppien työhön. Ilmaisesta kierroksesta voi tietysti tulla hintava, kun pääsee näyttelysaliin, jossa korut kimmeltävät toinen toistaan kauniimpana!!!

Kurkatkaapa tästä http://www.gems-gallery.com/  Valokuvia klikkaamalla ne "liikkuvat".

Kävimme mummin kanssa katsastamassa myös Walking streetin tarjontaa. Baareja, baareja, baareja, räätäleitä, ruokaa, kenkiä, vaatteita, matkamuistoja, kukkia, esiintyjiä, nyrkkeilyä, apteekkeja, hierontaa eri muodoissa, kaikkea löytyy, varsinkin melua.

Jouluvalmistelut lienevät siellä jo kovasti käynnissä. Niin täälläkin...

Kuulemisiin!