Saarten seireenit huutelivat meitä myös Koh Changin ulkopuolelta.

Lähtö Koh Makille ei kuitenkaan ollut helppo…. Pikavene oli jo varattu, mutta hotellia ei vielä. Kartoitimme lähtijäporukan ja Virva alkoi soittelemaan majoitusta. Ykkösvaihtoehtona meillä oli hotelli, joka oli rankattu Tripadvisorin suosituimmaksi. Ystävällinen virkailija olikin ihan innoissaan saadessaan myydä meille muutaman perhemökin. Sitten Virva soitti uudestaan ja kyseli vielä lisää mökkejä. Sekin onnistui. Kun varaustietojen piti tulla sähköpostiin, se olikin karua luettavaa: valitettavasti hotellimme on täyteen buukattu, eikä meille ole majoitusta tarjolla. Omistaja ei tainnutkaan haluta meitä resorttiinsa…

Siinä sitten istuimme kymmeneltä illalla miettimässä, että mikäs mökkikylä sitten olisi seuraavaksi vuorossa… Virva soitti ensimmäiseen, jonka kuva näytti kivalta ja oli rannalta. Sieltä onnistuimmekin varaamaan neljä mökkiä. Virva kertoi meidänkin porukan mahtuvan vallan erinomaisesti tarjottuun max neljän henkilön mökkiin :-))

Hyvä, eikun aamulla matkaan. Mutta kuulimmekin, että yksi osallistujista oli kuumeessa eikä jaksaisi lähteä. Myös hänen mökkikaverinsa alkoi empiä tuloaan ja sitä myöten me kaikki mietimme, että 9000 batia pikaveneestä on sitten jo aika kallis maksettavaksi loppuporukalle. Teimme Pitsinkien kanssa nopeasti uudet kuviot. Virva tarttui jälleen luuriin ja perui Makin majoituksen ja varasikin Paddy's Palms resortista yhden yön aikaisemman yöpymisen. Ehtisimmehän vaikka seuraavanakin päivänä Koh Makille. 

Pikaveneen peruutuksesta tuli kuitenkin riitaa. Siitä vaadittiin 4500 batin maksua, mihin emme kukaan olleet halukkaita. Muutaman tunnin jänkäämisen jälkeen kuumepotilaamme tila oli sen verran kohentunut, että hän olikin halukas lähtemään. Ja jälleen Virva tarttui luuriin ja teki peruutuksen peruutukset majoituksiimme :-)

Pakkasimme kamat loppuun vauhdilla ja keräännyimme ravintolaan lähtöä varten. Petri tuli paikalle ja sanoi, että jos kuski on tullut viereiseen laituriin, niin ei ainakaan millään speedboatilla ole tullut. Siitäkö se riemu sitten repesikin, kun Mikko hermostui thaikkuihin. Pikavenekin oli kuulemma matkalla jo jonnekin Cambodiaan, eikä saapuisi meidän käyttöömme. Lieneekö koko venettä ollut edes olemassa? Pitkän kinaamisen päätteeksi suostuimme maksamaan 6500 batia slowboatista. Matka-aika ei kuinkaan ollut kuin kaksinkertainen pikaveneeseen verrattuna eli 1,5 h.

Samuli ja Lauri

Vihdoinkin olimme matkalla! Vene keikkui pikkuaalloilla ja aurinko paistoi. Meitä oli kuusi lasta ja seitsemän aikuista n. 50 hengen veneessä, joten tilaa riitti hyvinkin yläkannella.

Perille päästyämme henkäilimme aurinkoista, palmujen reunustamaa hiekkarantaa. Hotellin, Ao Kao resort, lavataksi tuli noutamaan meitä omalle rannallemme saaren eteläpuolelle. Matka vei noin 15 min. Perillä meitä odotti todella hieno yllätys. 

Ranta oli ihana, samoin resortti ja talo! Hieno thaityylinen rakennus, portaat ylös ja huoneeseen. Ja se oli iso huone! Parisängyn kummallakin puolella oli lisäpatja, joten meillä ei ollut mitään vaikeuksia mahtua nukkumaan ja kulkemaankin mahtui vielä hyvin. Pesuhuone oli iso ja hieno.

Vaihdoimme pikapikaa uikkarit ylle ja lähdimme huippuihanalle rannalle. Lapset bongasivat trampan ja kiipeilivät meren ylle kaartuvan puun oksilla ja roikkuivat siitä riippuvissa naruissa. Sitten snorkkelit päähän ja mereen. Ihan rannan tuntumassa oli kuollut riutta ja siinä riitti tutkimista.

Merietana

Erilaisia kaloja, mm.papukaijakaloja, trumpettikaloja ja kaikkia niitä ennen nähtyjä raitakaloja, simpukoita ja varsinkin rapuja simpukankuorissa oli paljon. Merimakkaroita oli pohjalla. Ilona ja Eero-Pekka jaksoivat snorklata kanssani todella pitkän ajan ilman liivejä. Aallokkoa ei ollut paljon, mutta valokuvien ottamista se haittasi kyllä, kun keinui sinne tänne.

Ravintola oli ihan rannassa. Illastimme koko porukka vedenrajassa olevassa huvimajassa auringonlaskun jälkeen.

"Vanhatkin" herkistyy...

 
Olipa hauskaa ruokaseuraa! Juttelimme aikuisten kanssa pitkät tovit ja lapset hävisivät omiin leikkeihinsä ranta-alueelle. Sähkökatkon tultua meille tuotiin tuikkulyhdyt ja siinä tunnelmaa vasta olikin jälkiruoan nauttimiseen! 

Pihapiirissä konsertti oli komea heti auringonlaskun jälkeen.

Seuraavana aamuna meillä oli alkuperäisasukas pesuhuoneessa:

Ehdimme vähän kävellä rannalla, snorklata ja nauttia upeasta säästä, ennen kuin keräännyimme lounastamaan ennen lähtöä takaisin Koh Changille.

Alkuhankaluuksien jälkeen todella onnistunut reissu! Lämmin kiitos kaikille retkeilijöille!

Tähän keinuun voisi vielä palata...

Muutimmekin nyt White Sand Beachille Paddy's Palms resorttiin Pitsinkien kanssa. Uima-altaalle ja sitten syömään ja pääkatua ihmettelemään.

Seuraavan päivän vietimmekin rannalla hieronnastakin nauttien. Sekä Jussin että minun korvissa on jokin yhteys kurkkuun, sillä korvalehtiä hierottaessa aloimme yskiä ihan hirveästi, piti nousta ylös ja hierojat toivat teetä pikapikaa.

Pitsingit tutustuttivat meidät myös geokätkeilyn ihmeelliseen maailmaan. Läksimme etsimään aarretta koko porukan voimin ja kyllähän se löytyikin tarkkojen koordinaattien avulla. Aarrearkku oli vähän erilainen kuin kuvittelisi, mutta thaimaalaiselle ojanpenkalle ihan sopiva: muovipullo muovipussissa.

Illalla uudestaan rantaan auringonlaskusta nauttimaan ja syömään. 

Barracuda kavereineen jääpedillä...

Tällä kertaa valitsimme kanavartaita, maissia, valkosipulileipiä sekä barracudan. Siinä olikin kala meidän mieleemme. Lapsetkin pitivät siitä kovasti. Aikuiset saivat jälleen keskustella omiaan, kun lapset juoksivat rannalla ja hiekkastivat itseään.

...ja tässä kypsänä.

Mikan herkkulautanen

Tulishown ja jälkiruokajäätelöiden jälkeen olimmekin valmiita yöpuulle.

Aamulla uintia altaassa ja pakkaamista. Ehdimme Virvan kanssa vähän shoppailemaan rantakadulle. Mukaan tarttui kahdet bikinit 400 batin (10 e) yhteishintaan. Ei paha.