Vettä ei ollut niin paljon kuin kuukausi sitten, mutta ihan komea putous oli silti.
Olen hippityttö nelkytkaks,
Enkä maailman paremmaks
Ole nähnyt muuttuneen,
Enkä kenenkään siitä suuttuneen.
Enkä maailman paremmaks
Ole nähnyt muuttuneen,
Enkä kenenkään siitä suuttuneen.
-Eppu Normaali-
Jatkoimme matkaa näköalapaikalle näyttämään "autiosaaren" hiekkarantaa.
Seuraavana oli vuorossa ratsastusta:
Kiipesimme torniin ja keplottelimme itsemme norsun selkään. Vähän hirvitti korkeus ja keinutus. Meillä oli tyttöjen kyyti ja poikien kyyti. Erityisesti Ilona oli innoissaan saadessaan istua (minun ja) Hannan kanssa.Vähän matkaa mentyämme keinuntaan tottui eikä pelottanut yhtään, vaan oli oikein mukavaa!
Viidakkoon käy tiemme näin....
...kohti pomeloviljelyksiä...
... kunnes norsuille tuli nälkä!
Norsut taittoivat isoja nippuja lehtiä ja tunkivat ne suuhunsa. Varsinkin meidän norsu oli oikein nälkäinen ja olisi mennyt yhteen pöheikköön vauhdilla, jollei ohjaaja olisi saanut sen suuntaa kääntymään. Sille käytiin sitten hakemassa sieltä iso nippu neidonhiuspuunlehtien näköisiä lehtiä.
Meidän norsu taivutti yhtä nuorta kumipuun tainta ja nyppäsi kaikki lehdet sen latvasta kärsäänsä ja söi sitten hyväll ruokahalulla. Ranka vaan jäi jälkeen heilumaan!
Muutkin pääsivät ohjaajan paikalle!
Korvat oli kuulemma pehmeät ja lämpimät.
Näimme myös paikallisia asumuksia ja asukkaita.
Ratsatuksen päätteeksi saimme ananasta ja pomeloa syödäksemme. Sen jälkeen jatkoimme matkaa saaren toiselle puolelle, jossa emme olleet ollenkaan käyneet. Pysähdyimme matkalla, photo photo!
Ja vuoristotie jatkuu...
Tie ei ollut lainkaan niin vuoristoinen kuin toisella puolella, vaan melkeinpä tasamaata. Tutustuimme seuraavaan vesiputoukseen(, johon pääsi samalla lipulla kuin edelliseen). Muutama sata metriä kävelyä perille... alussa hiekkatietä ja sitten kivikkoon.
Neidot putouksella
Tälläkin putouksella olis päässyt uimaan eikä sitä varten olis tarvinnut edes taiteilla kivillä. Emme suosittele heikkojalkaisille tai -hermoisille, muille tosi kiva kohde.
Matkamme jatkuu seuraavalle näköalapaikalle. Korkeuserojakin löytyy jälleen...
Koh Sai Khao ja Koh Phrao Nai
Huomatkaa reilunkokoinen ja väreiltään huomiotaherättävä varoitusmerkki siitä,
että toisen kaistan alta puuttuu maata...
Stop! Photo, photo...
Sitten jyrähti ja alkoi sataa. Ei hätiä mitiä, laskettiin pressuseinät alas ja matka jatkuu. Kun pääsimme saaren toiselle puolelle, siellä ei ollut satanut lainkaan.
Meillä oli tosi kiva päivä, nähtiin ja koettiin paljon ja lapset jaksoivat hienosti koko retken.
4 kommenttia:
tänään sunnuntaina oli joulunavaus. Oli paraatikulkue ja kaikki kaupat avasivat jouluikkunat. Keskustorilla on kaunis joulukuusi kynttilöineen. Näkyykö siellä joulun viettoa? Lasse oli eka yökylässä ja hyvin meni. Olisikin ihan mahtavaa olla lämpimässä, pakkanen kiristyy mutta muuten on kuivaa. Jaksakaa hyvin toivottelee mummi ja vaari.
Anonyymi sanoi....Jaksttepas te retkeillä,ihan hengästyy vaikka katselee vain kuvia.Rohkeitakin olette kun uskalsitte mennä norsun kyytiin se on jäänyt väliin ja vieläpä ohjasittekin!Taatalta terveisiä sairaalasta ja mummulta muuten vaan.
Minäkin olin tänään Tampereella Pirkkahallissa kädentaitomessuilla. Siellä sitä näki miten taitavia ja idearikkaita monet ovat.Koko päivä siellä vierähti, mutta mitäs sitä muuta tässä marraskuun apeassa harmaudessa. Terkkuja lähettää Liisa
voi, pehmeät ja lämpimät norsun korvat ;)
täällä paistaa aurinko ja puut ovat aivan huurteessa. näyttää siis jo ihan talviselle. me vietettiin eilen aikaa pihalla tehden nyt vihdoista viimein takkapuita. oli mukavaa touhuta ja ulkoilla. mikko sahasi ja minä pilkoin... ja mikkokin vähän pilkkoi, johonkin on vaan hukkunut meidän halkomakirves. niin, ja roope nukkui eli aikas hyvä työnjako.
t: paula
Lähetä kommentti