Hej på dig!

Blogin päivitys on ollut hiukan "sateessa", sillä muutamana iltana täällä Samuilla on ollut usean tunnin sähkökatkot ja emme ole saaneet siten nettiä toimimaan.
Kynttilänvalossa luettiin kirjaa ja kun sähköt palasivat, ei jaksettu enää päivittää blogia.
Samuli toivoi tänäänkin, että olisin laittanut kynttilän palamaan, kun se oli niin hienoa!

Päivät ovat olleet tosi upeita, aurinkoa ja lämpöä on riittänyt. Muutimme Lamai-beachin eteläpäähän Visit Resorttiin. Hotelli on ihan kivalla paikalla, ei paljoa melua, mutta kävelymatka sekä rantaan että kylän raitille. Illalla kyllä ihmettelimme, että mitä ihmeen mäiskintää naapurista kuuluu, ihan kuin mattoja olisi tampattu. No sehän selvisi kulman takaa. Siellä on thai boxing -sali, jossa harjoiteltiin potkunyrkkeilyä. Ja sama kello seitsemän aamulla...  Päivällä ovat kuitenkin hiljaa kuumimman ajan.

Paras puoli hotellissa on allas ihan oviemme edustalla. Kuvia ei nyt sitten tietysti juuri ny oo. Laitetaan, kun keretään.

Viikko on ollut täynnä puuhaa. Tulo Samuille, hotellin vaihto, ruokapaikkojen etsimistä, meressä pulikoimista yms yms. Torstaina se sitten iski, matkakiukku. Kaikille. Oltiin iltapäivä hiljaa hotellissa ja luettiin kaikki omia kirjojamme emmekä juuri toisillemme puhuneet. Illalla jo helpotti, kun lähdettiin syömään ja tultiin pimeällä uimaan (taas).

Lauantaina Sirkiän perhe vei meitä saarikierrokselle. Lapset istuivat lavalla ja aikuiset ilmastoidussa autossa :-)  Kiersimme saaren ympäri ja tutustuimme muutamiin nähtävyyksiin. Vaikuttavimmat lasten mielestä olivat kultainen Budha,

muumioitunut munkki

 

ja monikätinen "jumalatar".

Mieluisa oli myös

Välillä päivitettiin itsemme kartalle:

Hanna ja Stefan sekä pojat Risto ja Eero Sirkiä oppaina.

Vuoren päälle piti mennä katsomaan maisemia. Suunnitelmaksi jäi...

Niin, tämmöistä täällä :-)

 

No sunnuntaina kello soitti sitten kuuden jälkeen...

Stefu tuli hakemaan koko konkkaronkkaa ja lähdimme snoklaamaan ja sukeltamaan Koh Taolle. Pikaveneen kyydillä porhalsimme 675 hevosen voimin yli meren.

Perillä lapset jätettiin snorklausoppaan huomaan ja me painuimme pinnan alle.

 

 

Lapset tykkäsivät snorklaamisesta tosi paljon. Olivat nähneet hienoja kaloja ja koralleja ja jopa äidin ja isän!  Ilona ja Samuli eivät jaksaneet toista kierrosta, mutta mahtavan lounaan jälkeen Eero-Pekka halusi mennä vielä ja meni reippaana, ainoana suomalaisena, saaren rantaan retkeilemään, kun me sukeltajat jatkoimme saaren toiselle puolelle omiin kohteisiimme. Ilona ja Samuli jäivät veneeseen lukemaan Aku Ankkojaan....

Illalla meitä vietiin jälleen Sirkiän perheen toimesta uusiin seikkailuihin. Vuorossa oli "Kypsennä itse ruokasi" -ravintola. Matkaa taitoimme tuttuun tyyliin lapset lavalla ja aikuiset hytissä. Alkoi tippua vettä. Hanna kommentoi: - Otetaanko lapset sisälle, kun alkaa sataa? (Tauko) No, ei sinne enää pitkä matka ole.

Olimme ainoat länsimaalaiset kyseisessä ravintolassa älyttömän rankkasateen keskellä. Valitsimme tarjottimilta herkkuja, joita kypsensimme keittimellä omassa pöydässä. Sateen hiljentyessä kuuntelimme sammakkokonserttia. Sammakoista lähti sellainen ääni, että sitä ei voi tässä nyt mitenkään hyvin kuvailla....  

 

Minä ja lapset tiedämme, mitä söimme, Petri ei... 

Hyvää oli!  :-))