Panda-ihailujen jälkeisenä päivänä taksikuski jo odottelikin meitä aamulla uudelle retkelle. Suuntasimme kohti norsupaikkaa eli Maesa Elephant Campille.  Matka kesti tunnin verran. Ohitimme laumoittain hevosia, lienevät olleet kuninkaallisen ratsuväen laitumia. Muutamaa hevosta kyydittiin autonlavalla, hevoset seisoivat poikittain kyydissä ja harjat vaan hulmusivat tuulessa.

Norsuleirillä näimme ensin, kuinka norsuja pestiin joessa.

Siitä siirryimme katsomaan, millaisia temppuja norsut osaavat tehdä. Ne mm. soittivat huuliharppuja, pelasivat jalkapalloa, heittivät tikkaa ja maalasivat tauluja. Lasten mielestä esitys oli vallan mainio, mutta omasta mielestäni Nong Noochissa esitys oli sekä vetävämpi että tasokkaampi.

Kärsiä ympärillä :-)

Esityksen jälkeen oli aikaa käydä katselemassa tuotevalikoimaa putiikeissa. Norsujen maalaukset olivat törkeän hintaisia, noin A2-kokoinen paperi maksoi 1500 batia ja se oli se halvin hinta. Muistelin, että olisinko maksanut viime vuonna Nong Noochilla kangaslaukusta maksimissaan 400 batia. Jos on nyt tarkempaa tietoa hintatasosta, niin laittakaapa kommentteihin.

Söimme vähän lounasta, jotta jaksamme seuraavan seikkailun eli norsuratsastuksen. Meille oli varattu tunnin ratsastus ja kaksi norsua, toinen tytöille ja toinen pojille. Selkään vaan ja matkaan.

On se hidasta matkantekoa, kun norsun pitää syödä vähän väliä! 

Maisemat olivat vallan hienoja verrattuna viime vuoden kumipuuplantaasiin Koh Changilla. Vähän oli jännitystäkin matkalla, kun mentiin kapeahkoa tietä myöten ja norsumme ei oikein "tiennyt", mihin sitä jalkansa laittaisi. Kovasti piti hasitella ja tunnustella, että mikä olisi hyvä kohta.

Kun tulimme vuoren rinteeltä alas, niin näimme kaksi emonorsua poikasineen. Silloin juuri sattui leirin koira ajamaan vierailevan koiran pois alueeltaan. Norsuemot vallan pillastuivat siitä! Poikaset menivät nopeasti emojensa vatsan alle suojaan ja emot toitottivat ja murisivat kovalla äänellä pitkään koirien mentyä ohitse. Meidänkin norsumme meinasi vähän hermostua, mutta kuski rauhoitti sen nopeasti.
Retki oli ihan mukava, mutta eipä siinä tunnissa kovin pitkää lenkkiä ehditty tehdä.

Norsuleiriltä lähdettiin kohti kaupunkia ja matkalla poikettin hienolla Mae Sa -vesiputouksella.

Pääsimme autolla lähelle kolmosputousta. Jatkoimme siitä matkaa kävellen pitkin hienoja sementtikävelypolkuja ja ihailimme vielä putoukset 4 - 6. Koko matkaan meni aikaa puolisen tuntia. Olisi kannattanut ottaa eväät, uimapuvut ja rantamatot mukaan. Lapset olisivat voineet juoksennella pitkin polkuja aikuisten nauttiessa "luonnonrauhasta" - aika kova ääni putouksien pauhuissakin on!

 

Päikkäriaika

Luonnonpuiston sivuille tästä.

Luontokohteen jälkeen oli vuorossa käsitöitä. Tutustuimme päivänvarjojen tekemiseen. Näimme, kuinka tehdään paperia, vuollaan kehikkoon tikkuja ja laitetaan paperit paikoilleen sekä koristellaan varjo.

 

Erityisen vaikutuksen tekivät maalarit, jotka maalasivat t-paitoihin, laukkuihin, ihan mihin vaan upeita kuvia ihan pikkurahalla. T-paitoja sai ostaa viereistä kaupasta, joten sinne. Mutta mutta: aikuisten kokoja mustana EI SAANUT!!!!! Että harmitti, kerrankin olisi ollut sellaisia paitoja, joit minäkin olisin hankkinut, käsintehtyjä, uniikkeja. Ja mustastahan ne kuvat tulisivat todella hyvin esille. Pojille maalautettiin paidat, mutta Ilona otti mieluummin päivänvarjon. Siinä sitä sitten aikaa kuluikin, kun valittiin kuvia paitoihin ja päivänvarjoa...

 

Päivä oli jo kääntymässä ehtoota kohden, joten lähdimme takaisin hotellille. Olisin niin mielelläni tutustunut vielä kultasepänliikkeisiin, silkkipaikkoihin, jademyymälöihin yms yms kädentaitajien paikkoihin, mutta matkaseuralaiseni olivat jo hieman väsähtäneitä koko päivän retkeilyyn. Toivottavasti pääsen joskus uudestaan!