Vaikka olemmekin jättäneet Chiang Main jo taaksemme, tulee vielä tuokiokuvia sieltä.

Lähdimme vihdoin viimein käymään myös vanhassa kaupungissa – tällä kertaa emme sortuneet muihin retkiin matkan varrella. Kadut olivat kapeita ja temppeleitä oli paljon.

Eräässä temppelissä oli käynnissä hartaus ja temppeli oli täynnä munkkeja.

Huomaa Rekku seuroissa

Hartauden päätyttyä munkit lähtivät hyvässä järjestyksessä ulos ja silloin huomasimme, että he kaikki olivat nuoria poikia. Tilaisuudessa oli läsnä myös heidän perheitään.

Kävimme katsomassa tosi vanhoja temppelin jäännöksiä  kuudensadan vuoden takaa, Wat  Chedi Luang. Nyt ei tietenkään päässyt sisään vaan piti ihailla vaan ulkopuolelta. 

Wat Chedi Luang 1        Wat Chedi Luang 2

Poikkesimme myös muutamassa viereisessä temppelissä lasten pyynnöstä. Erityisen kiinnostava oli temppeli, jossa istui munkki. Se paljastui vahanukeksi, joka oli tehty viime vuonna kuolleen munkin näköiseksi. Nukke oli hyvin elävännäköinen, odotin koko ajan, että se räpyttää silmiään. Nuken edessä oli pieniä lasipurkkeja, joiden sisällä oli munkin kynnenpaloja, hiuksia ja hampaita.

Seinillä oli paljon kuvia kristalleista. Kun munkki on tarpeeksi valaistunut, hänen luunsa muuttuvat kuoleman jälkeen kristalleiksi. Myös nyt kuolleen munkin luiden odotetaan muuttuvan, kertoi eräs ystävällinen nainen meille temppelissä.

 

Munkin hautajaissa otettu kuva. Kuvatessa tullut tuo läiskä.Liittyi jotenkin sieluun?

Kävellessämme näimme myös pienen mielenkiintoisen museon, jossa oli esillä hyönteisiä: Insect Museum. Lapset tahtoivat ehdottomasti mennä sinne. Kolmessa kerroksessa oli esillä paljon perhosia, koppakuoriaisia, hyttysiä ynnä muita selkärangattomia.

Lisäksi vitriineissä oli dinosauruksen munia, hienoja kiviä sekä erilaisia puumuodostelmia.

Museon omistaja oli vanha herra Manop Rattanarithikul, joka oli tutkinut hyttysiä ja malariaa vaimonsa kanssa vuosikymmenten ajan. Hän oli jo 79-vuotias, mutta hyvin nuorekas ja hyvinvoipainen ja erittäin ilahtunut vierailustamme.

Saimme vierailumme päätteeksi häneltä postikortit, joissa oli hänen nimmarinsa päiväyksen kera. Rouvat saivat vielä kangaskassit, joissa oli viehko hyttynen painettuna kylkeen.

Samulin ja Eero-Pekan mielestä museon parasta antia olivat taistelevat koppakuoriaiset ja Ilonan mielestä perhoset.

 Chiang Main nähtävyyksiin kuuluivat myös iltamarkkinat, joilla ehdimme tietysti käydä muutaman kerran.... Kaikenlaista myytävää oli, erilaistakin kuin etelän toreilla. Minäkin sain kaipaamani laukun, Poo Riverin vastaanotossa viime syksynä kertoi sellaisen hankkineensa Chiang Maista. Näimme käsityöläisiä naputtelemassa metallituotteita, ompelemassa koristeita laukkuihin, tekemässä narusta erilaisia eläimiä (meillekin löytyi "poroja"), kirjomassa paitojen etumuksia... Yksi matkalaukullinen saatiin täyteen ja se pitikin lopulta jättää lentokentän säilytykseen odottamaan kotiinlähtöä :-)

Meidän piti tulla pois yöjunalla Bangkokiin, mutta olimme myöhässä lippujen hankinnassa - juna oli jo täynnä. No joo, olishan me saatu kolmenteen luokkaan istumapaikkaliput puupenkeille 85 batilla eli noin kahdella eurolla, mutta ei kuitenkaan innostuttu siitä... Eli lentämiseksi meni jälleen!

Bangkokiin saavuttiin autinkoiseen säähän. Taksilla suhautettiin Prince Palace -hotelliimme. Se olikin hulppea paikka. Upeat puitteet! Ja alakerroksissa ostoskeskus ja 1000 kauppaa!

Joulunodotusta

Siinä se sitten olikin.... Ympäristössä ei ollut yhtään mitään. Paitsi vaatteiden tukkukauppaa, ananaksia sekä vesimeloneja, vesimeloneja sekä ananaksia ja mangoja ja ananaksia sekä vesimeloneja...

Kukahan ne kaikki syö??

 Huoneistomme 23. kerroksessa oli tilava, kolme makuuhuonetta sekä olohuone. Kaksi kylpyhuonetta ammeineen olivat kovassa käytössä iltaisin, kun hylkeet suorittivat sukelluskoulujaan. Hotellilla oli kaksi uima-allasta, toinen meidän tornissamme ja toinen päätornissa. Muitakin palveluja mm. hierontoja löytyi. Hinnat olivat kyllä pilvissä, thaihieronta maksoi 700 batia (vrt. Pattaya 100 - 200 batia tunti), olut 130 batia pullolta, nettiyhteys 300 batia tunnilta tai 600 batia vuorokaudelta.

Kun kaupat menivät kiinni noin klo 17, paikka hiljeni täysin. Ympäristössä olleet "ravintoloitsijat" laittoivat myös keittiönsä kiinni ja ruokatarjonta jäi kahden 7/11 varaan. Jos ei halunnut syödä hotellin kiinalaisessa tai japanilaisessa ravintolassa, niin piti lähteä kylille. Takseja löytyi kyllä kiitettävästi. 

Kävimme näyttämässä mummille Chatuchakin viikonloppumarkkinoiden vilinää. Menimme tuk-tukilla skytrainin asemalle. Tavan mukaan kuljettaja olisi halunnut näyttää meille ostospaikkoja bensakuponkien toivossa. Emme millään halunneet mennä mihinkään. Kuski oli niin bensan tarpeessa, että ehdotti matkan hinnaksi vain 10 batia, jos menemme ihailemaan koruja. No niin sitten teimme, katselimme kauniita koruja 15 minuuttia, kuski sai viisi litraa bensaa ja me halvan matkan.

Tavaramäärät vyöryivät jälleen markkinoilla putiikeista, mutta emme siltikään löytäneet mummille sopivia huiveja. Ostanpa ne sitten myöhemmin! 

 

Uutena kohteena meillekin oli Lumphinin puisto. Se on valtavan suuri keidas kaupungin keskellä. Lapsilla oli hauskaa leikkipuistossa. Bongasimme useita varaaneja ("krokotiilejä"), kilpikonnia, isoja kaloja, puluja ja muita kaupunkilintuja. Kävelimme yhden ison lammen ympäri. Olisi pitänyt ottaa eväät, alustat ja kirjat mukaan... 

 

Illalla katselimme kuninkaan syntymäpäiväjuhlia televisiosta. Kuningas täytti jo 84 vuotta ja häntä juhlittiin ympäri maata. Chiang Maissa näimme juhlaparaatin kuninkaan kunniaksi. 

Televisiossa näytettiin arvovieraiden "jumalanpalvelusta". Munkkien rukouksien vain jatkuessa ja jatkuessa myös vieraiden suut alkoivat supisemaan... Näimme myös lahjojen antamista. Kuninkaan kuvan eteen saapui muutama vieras. Heillä oli mukanaan tai heille annettiin käteen "kannellinen kulho", toiselle hopeinen ja toiselle kultainen. He asettivat nämä kuvan eteen oikeille paikoilleen. Sitten he osoittivat kunnioitusta ja lähtivät. Kupit korjattiin kiireesti pois, jotta seuraavat vieraat voivat toistaa tämän toimenpiteen. Tätä näytettiin useasta eri paikasta. 

Meillä oli näin juhlallinen ateria kuninkaan kunniaksi:

Katselimme ilotulituksia 12. kerroksen uima-allasosastolta

Suomen itsenäisyyspäivä valkeni aurinkoisessa säässä. Lähdimme tutustumaan kiinalaiseen kaupunginosaan. Kuski jätti meidät varmaan johonkin huonoon paikkaa, sillä aikamme käveltyämme olimme aivan pettyneitä koko paikkaan ja yritimme vain saada taksia kiireesti keskustaan, jotta löytäisimme jonkin ruokapaikan. Vasta taksimatkalla näimme sellaista koristelua ja kauppoja, joiden ajattelimme edustavan kiinalaista kaupunginosaa.

Itsenäisyyspäivän juhlaruoaksi nautimme sitten pizzaa! Kaikille maittoi, lapsetkaan eivät valittaneet mitään. Ehdimme vielä kiertää vähän Siam tavaratalossa kerroksia, ennenkuin palasimme hotellille hakemaan tavaroita. Suuntana oli jälleen nimittäin lentokenttä. 

Mummi lähti kohti Helsinkiä ja me suuntasimme Samuille.

Kiitos mummille seurasta! Toivottavasti nautitkin lomasta, vaikka oli kuumaa ja meluisaa. Erilaisia paikkoja tuli nähtyä paljon kolmessa viikossa.