Viimeiset päivämme Pattaylla menivät todella nopsaan - aurinkoa, uimista, hhrrrr, niin kylmässä altaassa, ostoksia ja shoppailua tietenkin. Viimeisin hikisin ponnistus oli laukkujen pakkaaminen kotimatkaa varten... Voitaisiin varmaan osallistua pakkaamisen taitokilpailuihin Petrin kanssa, niin tuli taas väännettyä tavaraa laukusta toiseen.

Kävimme vihdoin viimein ensimmäisen kerran ja valitettavasti vain yhden kerran merenrantaravintolassa kuuntelemassa kuohuja ja katsomassa auringon painumista mailleen. Cabbages and Condoms oli hauska viidakkomainen ravintola isoine puineen, polkuineen ja kaneineen.

Ruoka oli hyvää ja palvelu ystävällistä ja nopeaa - ruokaa ei tarvinnut kauaa odotella. Ruoan jälkeen lapset juoksentelivat ympäri ravintolaa, onneksi eivät pöytien seassa vaan nurmikentillä ja poluilla purkamassa ylimääräistä energiaansa. Aikuiset nauttivat sillä aikaa tummuvasta illasta ja rauhallisesta hetkestä, jonka rikkoi vain naapuripöydän piltti kiukkukohtauksellaan :-)

Lapset kävivät polkupyöräilemässä. Kun tarpeeksi kovaa polki, sai valot syttymään, kastelulaitteet toimimaan ja jopa musiikin soimaan! Tässäpä olisi kotiinkin hyötyliikuntaa ysin sarjoja väijyessa, mitä enemmän polkisi, sitä parempi kuva telkkarista näkyisi.

Ravintolan koristeet olivat taiteiltu, mistäpä muustakaan, kuin kondomeista. Värejä riitti...

Shoppaillessa törmäsimme paikallisruokakaupassamme "edulliseen" juomapulloon... Jäi kuitenkin tällä kertaa hyllyyn...

Niin siis tuo oikeanpuoleinen pullo...

Ehdimme myös joulusaunaan Country Clubille. Tavallinen sekä höyrysauna olivat kovassa käytössä, lämmin ja kylmä allas samoin. Muutoin tuo aurinko, sininen taivas, palmut ja bikinit eivät joulua mieleen tuoneet. Terokin vielä nähtiin, kiitos seurasta!!

 

Voisiko joku kertoa, miten tuo kohta kolme suomennetaan?

Iltapäivällä hotellilla tulikin huoneelle yllätysvieras:

Joulupukki tonttutyttöineen, tuskin tuo muorikaan on, tuli tuomaan tonttulakit ja karkkia lapsivieraille. Tuosta lasten puketumisessa tässä sen verran, että viimeiselle viikolle on vuorossa huonoimmat, kuluneimmat ja pienimmät vaatteet, sillä niitä ei enää viedä pesetettäväksi, vaan jätetään roskiin eli kierrätettäväksi.
Sillä tuo E-P:n paitakaan ei ole sitä kaikista edustuskelpoisinta mallia joulunviettoon... :-(

Jouluaattoillallisen nautimme hotellin "juhlassa". Bufeessa oli thaikkuruokia, kanaa, riisiä yms. "kinkkua" ja kauden hedelmiä. Hotellin henkilökunta lauloi joululauluja ja karaokea. Olisi saanu osallistua, mutta kun ei oikein tuo kieli niin taivu, englanniksikaan.

Eräs hotellivieras piti pienen puheen, kun saatiin tekniikka toimimaan

Joulupuut olivat vähän erilaisia kuin kotona.

 

Joulupukki oli vieraanamme koko illallisen ajan.

Tällä kertaa aikuisetkin saivat pienet herkkupaketit.

Illallinen oli lämminhenkinen, pienellä porukalla vietetty juhla. Hauskuutta toi tekniikan tökkiminen, sillä tervetuliaispuhetta ei meinattu saada pidetyksi millään tavalla, kun jokainen mikki vuorollaan pysyi hiljaa. Vakavahenkistä tönötystä ei ollut lainkaan, vaan karaoke oli hyväntuulista ja iloista laulelua henkilökunnan ja muutaman vieraan voimin.

Illallisen jälkeen huoneessa jatkuivat lahjajuhlat. Pojat kaiversivat dinosauruksen munia ja Ilona luki.

 

Viimeinen päivämme Pattiksella oli vielä vierailun iloa. Pitsinkien perhe tuli viettämään uima-allasaikaa kanssamme. Viimeiset auringonsäteet, uimahypyt,  allasbaaripalvelut ja tappelut kavereiden kanssa kirjataan kokemusten kansioon. Iso pussillinen meille tarpeetonta tavaraa, mm. shampoota, liimaa ja kirjoja, jäi Pitsinkien käyttöön. Olipa vaan hyvä, ettei tarvinnut raahata kotiin, siinäkin säästyi useampi kilo muille tuliaisille. 

Kiitos seurasta, toivottavasti tapaamme vielä myöhemminkin!

Ennen lähtöä vielä Beefeateriin pippuripihville, nam!

Illalla lähtö kentälle. Yksi matkalaukku säilytyksestä ja sitten pudottamaan laukkuja hihnalle... 22 kg, 17 kg, 24 kg, 25 kg.... Kun teillä olisi nyt tuota ylipainoa... Voitteko ottaa käsitavaroihin...  Just...  No annapa se kevyt tänne, niin tasataan. Onneksi ei ollut jonoa takana. Pieni hiki siinä saatiin, että nuo kolme ylimääräistä kiloa (sai siis olla 23 kg) saatiin melkein sijoiteltua siihen vajaapainoiseen laukkuun. Jos olisi menty tsekkaukseen varsinaiselle oman lennon tiskille, ongelmaa ei ehkä olisi ollut, sillä kone oli puolityhjä ja kokonaispaino jäi kuitenkin alle sallitun eikä ollut kyse isoista ylityksistä. 

Matka sujui hyvin, penkkejä oli jälleen käytössä ruhtinaallisesti, niin että minäkin pääsin kolmelle penkille pitkälleni hetkeksi aikaa. On sitä ihan eri tavalla levännyt olo, kuin joutuessa koko matkan istumaan ja heiluttelemaan levottomia jalkojaan. Tänä vuonna lento oli myöhässä 15 minuuttia, mutta se otettiin kiinni ja Amsterdamiin saavuttiin ihan ajoissa. 

Ilman suurempia juoksuja kerkesimme Helsingin koneeseen. Vain 20 min koneen laskeutumisen jälkeen olimme jo aulassa odottamassa vaaria.

Kohti Helsinkiä!

Kotona!

 

Puuhaa riittää vielä muutamaksi päiväksi... 

Hyvää Uutta Vuotta kaikille seurassamme matkanneille!